Uutiset

EK ei lämpene tupopuheille

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) sai työntekijäjärjestöiltä vahvaa tukea pyrkimyksilleen jonkin sortin yhteiskuntasopimuksesta, jossa keskeisellä sijalla olisi keskitetty palkkakoordinaatio.

EK ei Kataisen ajatuksille lämmennyt. Toimitusjohtaja Mikko Pukkila toisti niin monta kertaa aiemmin kuullun: Elinkeinoelämän keskusliitto pitää kiinni siitä, että sopimukset tehdään liittotasolla tai yrityksissä.

Yhä enemmän kysytään, miksi EK pitää härkäpäisesti kiinni linjastaan. Kun EK hylkäsi tupot 2007, se tavoitteli sopimuksia, jotka olisivat vastanneet alan tuottavuuskehitystä ja yritysten kannattavuutta.

Näin ei kuitenkaan ole neljän viime vuoden aikana käynyt, vaan pikemminkin juuri päinvastoin. Julkisen puolen alat, jossa tuottavuus on ollut jopa negatiivista, ovat olleet korotusten kärjessä.

Kaiken lisäksi maksajat eli kunnat ja valtio toimivat vahvasti velkavetoisesti.

Vuoden 2007 jälkeen palkat ovat kautta linjan nousseet jatkuvasti enemmän kuin kilpailijamaissa keskimäärin. Suomen kilpailukyky onkin heikentynyt jopa merkittävästi.

Kaiken lisäksi työtaistelut ovat yleistyneet ja neuvotteluilmapiiri työnantajien ja työntekijäjärjestöjen välillä kiristynyt.

Katainen hakee keskitetyllä mallilla aikaisempaa parempaa ennustettavuutta talouteen, kilpailukyvyn parantamista, inflaation hillintää ja työrauhaa eli niitä samoja elementtejä, joita aikaisemmissa tupoissa tavoiteltiin ja myös saavutettiin.

Vuodesta 1968, jolloin keskitetty malli synnytettiin, tupot ovat edesauttaneet juuri edellä mainittuja pyrkimyksiä. Onnistunein jakso oli vuoden 1995 jälkeen, kun Suomi pyristeli irti lamasta.

Palkankorotukset olivat useana vuonna lähes nollatasoa ilman työtaisteluja. Talous kasvoi lähes viiden prosentin vauhtia, keski-inflaatio jäi alle kahden prosentin ja Suomeen syntyi kahdessa vaalikaudessa yli 300 000 uutta työpaikkaa.

Tätä taustaa vasten ei ole lainkaan ihme, että pääministeri haikailee keskitetyn mallin perään.

Erikoisena EK:n linjauksissa voidaan pitää sitä, että esimerkiksi viime vuonna keskusjärjestö lanseerasi sanan palkka-ankkuri ja totesi, ettei yksikään palkankorotus saisi ylittää yhtä prosenttia.

Samaan aikaan Mikko Pukkila puhui siitä, miten korotusten tulee ohjautua ala- tai yrityskohtaisesti.

Suuri kysymys on nyt se, mikä taloudessa on muuttunut niin paljon, että hyviä tuloksia aikaisemmin tuonut malli on nyt huono ja toteuttamiskelvoton?

Pukkilan mukaan se on äärettömän kankea, eikä sovi nykypäivään. Samansuuntaisesti ovat puhuneet muutkin suuryritysten johtajat.

Kokonaan nuo selitykset eivät keskitetyn mallin sopimattomuutta avaa.

On malli mikä tahansa, Suomi tarvitsee joka tapauksessa talouteen ennakoitavuutta, työrauhaa ja parempaa kilpailukykyä.