Uutiset

EK:n palkka-ankkuripuheet hämmentävät

Elinkeinoelämän keskusliitto ajaa työehtosopimusneuvotteluihin kahdella hevosella. Toisaalta se korostaa liittojen itsenäistä päätöksentekoa ja työpaikkakohtaista sopimista, mutta ilmoittaa, että korotuksissa tulisi noudattaa prosentin yleiskorotusta.

Liittojohtajien karvat nousivat EK:n ilmoituksesta pystyyn. Neuvottelupöytä loksahti näin jo alkumetreillä vinoon.

Tosin reaktioissa on myös tarkoitushakuista ylireagointia, neuvottelutaktiikkaa. Pitää muistaa, että EK ilmoitti vain oman kantansa. Kanta ei millään tavoin sido itsenäisiä liittoja ainakaan sopimuksellisesti. Liitoilla säilyy edelleen päätösvalta ratkaisuihin.

Teknologiateollisuuden ja Metalliliiton tekemä sopimus kertoo jo paremmin, missä mennään. Sopiva korotus ja sen ajankohta päätetään työpaikkakohtaisesti.

Jos sopimukseen ei päästä, kaikki työntekijät saavat prosentin korotuksen ja henkilökohtaisen puolen prosentin lisän.

Malli on samankaltainen kuin Ruotsissa yleisesti käytössä oleva. Se on toiminut jo vuosikausia hyvin. Se ei myöskään poikkea SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn lanseeraamasta raamisopimusmallista.

Kun keskitetyt kokonaisratkaisut on haudattu, Teknologiateollisuuden ja Metalliliiton päänavausta voidaan pitää ihan tervetulleena. Mallin pohjalta voidaan rakentaa varmasti muitakin syksyn sopimuksia.

Edellä mainituilla aloilla paikallisen sopimisen katsotaan hyödyttävän kumpaakin osapuolta. Suurilla työpaikoilla paikallinen ja yrityskohtainen sopiminen varmasti onnistuvat. Muun muassa juuri Metalliliitossa paikallisuutta on harjoiteltu vuosia.

Ongelmia saattaa tulla yrityksissä, joissa järjestäytyminen on heikkoja, eikä luottamusmiesjärjestelmä toimi.

Mallista on paljon helpompi sopia kuin itse sopimuksen sisällöistä. Kun siirryttiin pois keskitetystä mallista, nousivat sopimisen keskiöön nimelliskorotukset.

Jo viime kierroksella nähtiin seuraukset. Korotukset olivat tuottavuuteen ja talouskasvuun nähden ylimitoitettuja. Yhtään helpommalta sopuun pääsy ei näytä nytkään.

Muun muassa pankit ovat tehneet tuhtia tulosta jo pitkään. Samoin alan tuottavuuskehitys on ollut huimaa. Työntekijäpuolelta löytyykin vahvat perusteet korotuksiin, jotka menevät roimasti EK:n linjausten yli.

Työvoimapula taas luo hoivapuolella painetta korotuksiin, jotka houkuttavat väkeä alalle. Toisessa vaakakupissa painaa kuntien ja yleensäkin julkisen puolella heikko palkanmaksukyky. Valtion ja kunnat ovat vahvasti velkavetoisia.

Suomi on menettänyt kahtena viime vuotena hintakilpailukykyään merkittävästi. Vientialoilla kilpailukykyä parantaa dollariin nähden halventunut euro. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan sopimuksia, jotka jäävät selvästi alle tuottavuuden kasvun.

Myös julkisen puolen tuottavuutta pitää saada lähivuosina oleellisesti nostettua. Korotukset pitäisin kuntasektorilla kytkeä entistä tiiviimmin tuottavuuden kehitykseen.

Päivän lehti

19.1.2020