Uutiset

Ekonomistit: Työn hinta alas, tarjonta ylös ja aivot digiaikaan

Poliitikkojen ainoa tapa lisätä yritysten kilpailukykyä on keventää niiden kustannusrasitusta eli veroja ja työnantajamaksuja, sanoo taloustieteen professori Matti Virén Turun yliopistosta.

– Silläkään ei ole loppujen lopuksi kauheasti merkitystä, mitä veroja lasketaan, koska kaikki verotus palautuu viime kädessä työllistämiskynnykseen ja verokiilaan.

Virén alleviivaa, ettei hallitus voi enää ulkoistaa kaikkia vaikeita asioita vuosikausiksi kolmikannan valmisteltaviksi.

– Verbaalisen paatoksen sijaan uuden hallituksen pitäisi heti ilmoittaa, että se laskee yhden työpaikan hintaa 10–20 prosenttia. Tällainen viesti menisi äkkiä perille. Varsinkin pk-yrityksissä lasketaan hyvin tarkasti, kannattaako uusia työntekijöitä palkata.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen perää suurta työntarjontareformia.

– Jos työvoima alkaa kasvaa, työllisyyskin voi kasvaa kauemmin törmäämättä nouseviin palkkavaateisiin ja sitä kautta uudestaan heikkenevään kilpailukykyyn.

Vartiaisen mukaan kyse ei kuitenkaan ole palkkojen polkemisesta eikä edes jäädyttämisestä.

– Palkkoja voi nostaa yksilö- ja yrityskohtaisesti, kuten markkinatalouksissa on yleensä tapana, mutta loppuvuosikymmenen aikana ei pidä tehdä enää yhtäkään työehtosopimusperäistä yleiskorotusta.

Suomen päättäjillä on paljon opittavaa Ruotsista, Vartiainen sanoo. Aiemmin pitkään Ruotsissa vaikuttanut ylijohtaja on viime aikoina laatinut yhdessä maan ex-valtiovarainministerin, ekonomisti Anders Borgin kanssa raporttia Suomen talouspolitiikan suuntaviivoista. Se julkistetaan maaliskuun alussa.

– Ruotsi on toteuttanut jo pitkään työntarjontapolitiikkaa. Eläkeuudistus tehtiin aikoja sitten, työttömyyseläkeputkea ei löydy, kotihoidontuki on paljon niukempi kuin Suomessa, kaiken kansainvälisen rekrytoinnin tarveharkinnasta on luovuttu, Vartiainen listaa.

Teollisuuden tulosopimukset sitovat koko sopimuskenttää, ja työehtosopimusten sisällä on tilaa yksilölliselle neuvottelulle.

– Lisäksi Ruotsin valtiolla on hyvä budjettikuri ja ylijäämätavoite, jota on myös noudatettu.

Ruotsin työllisyysaste on kuusi prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomen.

Poliitikkojen pitäisi nostaa ICT ja digitalisaatio talous- ja hyvinvointipolitiikan keskiöön ja hylätä uutta kasvua salpaavat pakkomielteet kuten vahvat tekijänoikeudet, linjaa taloustieteen professori Matti Pohjola Aalto-yliopistosta.

– Ydinkysymys on, miten saamme syntymään arvoa ja sitä kautta hyvinvointia kahdesta kaikkeen talouteen ja liiketoimintaan vaikuttavasta muutosvoimasta eli globalisaatiosta ja digitalisaatiosta. Mahdollisuuksia on valtavasti.

Suurena tietotekniikan käyttäjänä myös julkinen sektori voi loistaa isossa roolissa digitalouden ja -tehokkuuden ajajana ja hyödyntäjänä, esimerkiksi terveydenhuollon uudistuksissa.

Pohjola huomauttaa, että perinteinen, työvoimaan ja pääomaan pohjaava arvonmuodostus on valinkauhassa, sillä digitaalisessa maailmassa ideat ja sovellukset leviävät hetkessä ja mittakaavattomasti halki maailman. Pienikin putiikki voi nykyään tuottaa valtavat voitot ja samalla verotulot, kuten läpimurron tehneet suomalaiset pelifirmat ovat osoittaneet.

– Suomi on pieni maa, mutta markkina on meille rajaton. Menestys on omissa käsissämme. (LM–HäSa)

Asiasanat

Tuoreimpia artikkeleita