Uutiset

Eläinsuojeluvalvoja vaatii rohkeutta rangaistuksiin

Lapsena Hanna Heino kuuli puhuttavan siilistä, joka taapersi lyhyillä jaloillaan pitkin Tampereen katuja puinen tappi selkäänsä iskettynä.

Kuinka kukaan voi olla niin julma?

Vuosikymmeniä myöhemmin vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja Hanna Heino seisoo saunassa ja katselee lauteiden alla luimistelevaa kissaa. Kissa on asustellut löylyhuoneessa jo pari vuotta, sillä perheen mielestä uusi koira on kivempaa seuraa. Entäs kun sauna on päällä, hämmästelee Heino, missäs kissa sitten on?

– Lattialla. Ja äiti kaataa vadista vettä päälle, ettei sen tule kuuma, vastaa tytär.

Eläinsuojeluvalvoja tutkii kissaa tarkemmin ja kummastelee, miksi eläimellä ei ole lainkaan viiksiä.

-No kun tuo tyttö nyppi ne pois, vastaa puolestaan äiti.

Kuinka kukaan voi olla niin välinpitämätön?

Eläimen etu ensin

Pälkäneellä, Epaalan koulun rehtorina työskentelevä Heino on toiminut Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) vapaaehtoisena eläinsuojeluvalvojana pari vuotta. Eläinrakas ihminen lähti toimintaan mukaan, koska halusi päästä paremmin perille siitä, miten systeemi toimii.

Kirjanpito osoittaa, että viime vuonna yhteydenottoja tuli sähköpostitse ja puhelimitse useita satoja, käyntejä kertyi keskimäärin kaksi viikkoa kohti. Toimialuetta ovat Pälkäne ja Valkeakoski lähiseutuineen. Heino saa ilmoituksista niin lemmikeistä, villieläimistä kuin tuotantoeläimistä.

Vapaaehtoisilla eläinsuojeluvalvojilla ei ole minkäänlaisia viranomaisvaltuuksia, heidän työnsä onkin lähinnä neuvontaa ja opastusta. Tavisroolin vuoksi Heino otetaan hyvin vastaan, itse asiassa, ovea ei ole koskaan suljettu hänen nenänsä edestä.

-Olen linkki ihmisen ja viranomaisen välissä. Tarkoitus ei ole osoitella epäkohtia vaan neuvoa. Ensimmäisenä tulee eläimen etu, hän kuvaa.

Tarpeen vaatiessa tartutaan kuitenkin toimeen ja avustetaan vaikkapa aitauksen rakentamisessa, tai kannetaan lahjoituksena saatua eläinmuonaa eteenpäin.

Heino myös hoivaa, sillä hänen luokseen tuppaavat päätymään apua tarvitsevat villieläimet. Viime viikolla hänen käsiinsä tuotiin pieni oravanpoikanen, joka oli löydetty yksinään asfaltilta ihmettelemästä. Kun löytöpaikka oli sen verran erikoinen eikä emoakaan näkynyt lähistöllä, arveli Heino poikasen ehkä pudonneet linnun nokasta.

Myös ihmiset tarvitsevat apua

Kaikki eivät Heinon kutsumusta ymmärrä.

-Moni on piruillut, että kuinka minä tällaista teen, kun ihmisistäkään ei huolehdita. Minä uskon, että jokaiselle työlle on tekijänsä, eikä tämä ole keneltäkään pois, hän sanoo.

Tavallaan arvostelijat ovat täysin väärässä, sillä usein myös laiminlyödyn lemmikin omistajat ovat avun tarpeessa.

-Hyvin harva on eläimelle tieten tahtoen paha. Taustalla on väsymystä ja alkoholismia, monenlaisia asioita.

Kerran Heino kävi vilkaisemassa navettaan lukittuja kissoja, joiden tila oli vähän niin ja näin. Osoittautui, että vanha omistaja yritti kyllä parhaansa, jakoi jopa ruokapalvelun kautta saaman ruoan itsensä ja 15 kissansa kesken. Huusholli oli sekaisin ja isäntä itse sairas.

Toisinaan työn ja eläinten määrä vain ovat tekijälleen yksinkertaisesti liikaa. Ihminen turtuu, väsyy ja muuttuu välinpitämättömäksi. Ja silloin hevonen seisoo pimeässä pilttuussaan kuukausitolkulla, harjaamatta ja ulkoilmaan pääsemättä. Silloin keritsemättä pitkään olleet ja laitumella kyljelleen kaatuneet lampaat täytyy käydä nostamassa pystyyn, koska ne eivät valtavan villapanssarin takia siihen itse pysty. Ja silloin vasikat seisovat märän ja nahkean betonilattian päällä paskan peittäminä viikosta toiseen.

-Väsymisestä aiheutuvat laiminlyönnit ovat ymmärrettäviä, mutta eivät missään nimessä hyväksyttäviä.

Kovuus kylmää

Pahinta kaikista on kuitenkin Heinon mielestä ihmisten kovuus ja julmuus; se miten itse voi käpertyä nukkumaan, kun eläin värisee lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa ilman suojaa ja ruokaa.

Kuinka kukaan voi ottaa ja lähteä ulkomaille ja jättää pieneen asuntoon 30 kissaa ilman ruokaa ja juomaa, täysin oman onnensa nojaan? Kun Heino meni käymään asunnossa oli omistaja ollut poissa jo pari kuukautta. Löyhkä oli kauhistuttava.

Valkeakoskella taas omistaja oli hylännyt kaksi isoa koiraa kerrostaloasunnon kylpyhuoneeseen ruoatta ja juomatta. Eläimet oli jätetty läkähtymään, lattialämmitys oli väännetty kovalle. Asuntoon menneet poliisit löysivät koirat hengissä ja juttu vietiin käräjille.

Välinpitämättömyys ei Heinon mukaan kuitenkaan tarkoita pelkästään eläimen hylkäämistä. Välinpitämättömyyttä on myös se, että ihminen ei käsitä eläimen arvoa tai sen tarpeita.

-Jatkuvasti näkee ilmoituksissa, että kissanpentuja luovutetaan 7-8 viikon ikäisenä. Kissan luovutusikä on kuitenkin 12 viikkoa, hän muistuttaa. (HäSa)

Päivän lehti

21.1.2020