Kolumnit Uutiset

Eläkeläiset muuttavat mutta eivät maalle

Suomessa muutetaan nyt yhtä tiuhaan tahtiin kuin 1970-luvun alkuvuosina eli kiivaimman maaltamuuton aikaan. Maaltapaostahan silloin puhuttiin, kun työikäinen väestö pakkasi hetekan ja sohvan ja suuntasi kaupunkien lähiöihin. Maalle jäivät mummot ja papat sekä autioituvat kylät ja tyhjät navetat.

Helsingin Sanomien jutussa viime viikolla kerrottiin, että 2000-luvulla on muutettu enemmän kuin millään muulla vuosikymmenellä sitä ennen. 2010-luvulla tahti on vain kiihtynyt.

Nyt erityisen hanakasti muuttavat mummot ja papat eli vireät vähän päälle kuusikymppiset. Hesarin jutussa haastateltu Siirtolaisinstituutin johtaja Ismo Söderling totesikin, ettei 40 vuoden takaisia ja nykymuuttajia voi verrata.

Silloin kotiseudulta lähdettiin pois, kun oli pakko, ja muuttajat olivat työikäisiä. Nyt kodin ja maiseman vaihtaminen houkuttelee muista syistä.

Söderling puhui tavoitemuutoista, kun eläkeläiset muuttavat lähemmäs lapsiaan ja lastenlapsiaan tai asettuvat pysyvästi asumaan loma-asunnoilleen. Jotkut lähtevät saman tien etelän lämpöön.

Toki nykyäänkin joudutaan muuttamaan työn perässä, ja väki vähenee sellaisilla paikkakunnilla, joilla ei ole työtä tarjolla. Nuoret taas ovat aina olleet liikkuvaista väkeä, ja opiskelu saa usein muuttokuorman liikkeelle.

Itse en pääse elvistelemään muuttotilastojen kohentamisella. Opiskeluaikoina asuin sentään Tampereella ja kesätoimittajana Itä-Suomessa, mutta sittemmin palasin asumaan Hämeenlinnaan 20 metrin päähän lapsuudenkodistani entiselle perunapellollemme.

Se ei tosin ollut mikään tavoite, mutta ensin työpaikka toi vanhaan kotikaupunkiin ja sitten kaupunki patisti tiivistämään taajamarakennetta eli rakentamaan isoille omakotitonteille lisää. Teimme työtä käskettyä.

Omassa lähipiirissä onkin sitten monenlaisia muuttajia, jotka edustavat juuri muuttajien enemmistöä eli nuoria ja eläkeläisiä. Esimerkiksi anoppini on muuttanut muutaman vuoden sisällä kolme kertaa, tosin yhdellä ja samalla paikkakunnalla parempien palvelujen perässä.

Nuoret ovat lähteneet saman tien kauemmas. Huomenna, kun istumme joulupöytään, pitkänmatkalaisimmat tulevat Irlannista.

Maaltapako oli aikoinaan suuri mullistus yhteiskunnan rakenteille. Kaupunkeihin rakennettiin kiireellä lähiöitä muuttajia varten, ja lapsikatraille tarvittiin hoitopaikkoja ja kouluja. Muuttotappiopaikkakunnilla taas ihmeteltiin käsiin jääneitä tyhjiä kouluja ja hiljenneitä seurataloja.

Nykyinen muuttoaalto ei aiheuta samanlaisia paineita, vaikka edelleen muutetaan suuriin kaupunkeihin ja niiden ympäryskuntiin.

Eivät vireät eläkeläiset haikaile paluusta lapsuusmaisemiinsa tai suunnittele mökille muuttoa, jos ne ovat kaukana kaikista palveluista. Syrjäseutujen pelastajiksi heistä ei ole.