Uutiset

Eläkeläisten viivytystaistelu menestystä vastaan

Onni Variksen pitäisi olla etunimensä mukaan nimetyillä kukkuloilla. Hänen humppaorkesterinsa Eläkeläiset on juuri saanut päätökseen uransa pisimmän kotimaan kiertueen, jonka yleisömäärä nousi lähes 5000:een.

Uusi levy Humppasirkus nousi julkaisuviikolla Suomen virallisen listan sijalle 10 ja huhtikuun alussa yhtye suuntaa Saksaan, Itävaltaan ja Sveitsiin. Tämä kahden viikon intensiivinen kiertue soitetaan niissä ihan samoissa 800-1500 hengen ”klubeissa”, joissa kaikki muutkin stadiontasoa pienemmät bändit käyvät esiintymässä.

Laulavaa urkuria kuitenkin ”harmittaa raivokkaasti”.

-Kiertueen toisella keikalla Seinäjoella tipahin lavalta. Kun katoin kättä, niin se sojotti kyynärpäästä 90 astetta täysin väärään suuntaan ja ranne sojotti eri suuntaan semmosesta kohdasta, missä ei ole edes niveltä. Nyt on kyynärpään nivelsiteet kiinni titaaniniiteillä ja ranne läjässä semmosella käden ulkopuolisella rautahässäkällä.

Eläkeläisten humppapumppu ei kuitenkaan yhteen mieheen kaadu, ja Onni jää kotiin Joensuuhun odottelemaan bändikavereiden viestejä maailmalta.

Puku tekee humppamiehen
Yksityiset raportit ja nettipäiväkirja ovatkin todennäköisesti ainoat tavat pysyä ajan tasalla Eläkeläisten seikkailuissa. Valtakunnan joukkotiedotusvälineet eivät kuolaa orkesterin vanavedessä.

-Bändi on ollut olemassa toistakymmentä vuotta. Uutta levyä promotessa huomasi, että valtamedia oli jo kyllästynyt aiheeseen, ja musiikin erikoislehdet eivät enää keksineet mitä Eläkeläisistä voisi kirjoittaa, sanoo Joose Berglund yhtyeen levy-yhtiöstä Stupido Recordsista.

Humpan melko kypsässä iässä löytäneitä rocksoittajia bändin julkisuuskuva ei huoleta. Onni Varis arvelee, että ytimekkäimmin sitä voi kuvailla käsitteellä vodkaturisti.

-Ainakin se on se kuva, jota me itse ei olla yritettykään kumota. Ja kun kyseessä on puhtaasti virtuaalihahmot, niin ihan sama. Kun puvut otetaan pois päältä, me ollaan eri ihmisiä, sanoo Varis, joka siviilissä tunnetaan Pohjois-Karjalan Koulutuskuntayhtymän järjestelmäasiantuntijana Jarmo Toppo Koposena.

-Ja toisaalta on helvetin hauskaa, että kun laittaa puvun päälle, niin voi jättää aivot sinne samaan laatikkoon kuin autonavaimetkin.

Kahdet hautajaiset
Eläkeläisten vertaaminen apocalypticoihin tai amorphiseihin onnahtaa muutamissa kohdin. Suomenkieliset humppa-coverilevyt, joista uusin on jo seitsemäs, eivät myy miljoonia tai satojatuhansia – kymmeniätuhansia kylläkin.

Toisaalta nämä musikantit eivät edes tavoittele sitä nuorten bändien mantrana toistelemaa toiviotilannetta, jossa musiikin tekemisellä pystyisi elättämään itsensä.

-Jos meille tarjotaan kahden euron keikkaa Luxemburgissa tai kuudentuhannen keikkaa Tavastialle, niin me mennään mieluummin Luxemburgiin, koska se on uusi paikka. Tämä on aiheuttanut kovin paljon hämminkiä levy-yhtiön ja keikka-agentuurin puolella, naureskelee Onni.

Orkesteri on jopa joutunut kahdesti järjestämään omat näyttävät hautajaisensa saadakseen keikkamyyjän tajuamaan, ettei humpasta haluta elämäntehtävää.

-Sitä ei kestäisi kenenkään kroppa eikä psyyke eikä perhe-elämä.

Tarpeelliselta ei ole myöskään tuntunut koko maailman valloitus. Parisenkymmentä manner-Euroopan kiertuetta on riittänyt tyydyttämään turistimatkailun tarpeen.

-Meitä on useampaan otteeseen kyselty Britannian puolelle. Joskus laskettiin, että meidän pitäisi kiertää Euroopassa kolme viikkoa, että varat riittäisi viikon keikkojen kynnysrahoihin Englannissa. Täysin typerää.

Antakaa rahat Ahlqvistille
Suomalaisen musiikin vientiä on vuosikymmenet yritetty edistää erilaisilla kansainvälisillä myyntimessuilla. Onni Varis sanoo, ettei Eläkeläisiä ole koskaan päästetty näihin midemeihin tai popkommeihin ”irvistelemään”.

-Emme välttämättä edusta sivistyneen Suomen kuvaa parhaimmillaan.

Humppahemmoja ei ymmärretty myöskään silloin, kun se alkutaipaleellaan haki Edistävän Säveltaiteen Edistämiskeskukselta kiertuetukea Euroopan esiintymisiä varten.

-Emme heidän mukaansa suhtautuneet musiikin vientiin tarpeeksi vakavissamme. Mutta siinä vaiheessa, kun mentiin muutama euro plussan puolelle, meihin otettiin yhteyttä, että ettekö te halua rahaa. Ei haluttu, vaikka ne olisi lähettäneet esitäytetyn hakemuksen, kertoo Onni edelleen ilman vakavuutta.

-Joka reissulta lähetettiin niille kirkkovenepostikortti, että antakaa rahanne Pepe Ahlqvistille.

Eläkeläisten humppa-filosofiaan ymmärtämättömille suurimman ongelman tuntuukin muodostavan se, ettei edes orkesteri itse kuvittele upottavansa siihen musiikillisia ambitioita. Niitä varten on olemassa muun muassa sellaiset bändit kuin Kumikameli ja Kostajat.

Vitsi, joka kieltäytyy kuolemasta
Onnia ei korkeakulttuurisen kunnioituksen puute häiritse. Hän on mieluummin pöyhelö kuin kastikaveri kimmo pohjosten tai värttinöiden kanssa. Eläkeläispiirissä viitataan kintaalla sellaisille musiikintekijöiden pakkomielteille kuin eteenpäin meneminen ja itsensä kehittäminen.

-Ihan sama kuin sanoisi vaikka B.B. Kingille, että etkö sä muuta osaa? Soita ukko jotakin muuta kuin tuota bluesia.

Onni lainaa humppaveli Martti Variksen ajatusta yrittäessään hahmottaa, miksi huumori ja arvostus eivät musiikissa mahdu samaan yhtälöön.

-Huumori ja uskonto ei sovi yhteen. Taitavasti soittaminen on joillekin uskontoon verrattava asia ja siihen ei voi suhtautua hauskuudella.

Humppahupaa on kuitenkin riittänyt jo 12 vuotta ja se tekee Eläkeläisten menestystarinasta vieläkin yllättävämmän. Levy-yhtiön edustaja ei keksi toista vastaavaa.

-Soundi-lehti kirjoitti aikoinaan hienosti, että Eläkeläiset on kertakäyttövitsi, joka ei kahden vuoden kuluttua naurata ketään. Että terveisiä vaan Tampereelle, hekottelee Berglund. (HäSa)

Päivän lehti

19.9.2020

Fingerpori

comic