Uutiset

Eläköön eläke!

Alkava pimeä vuodenaika vai mikä lie sai miettimään eläkettä. Kesken harmittoman, kevyen iltalenkin – Pam! Kuinkas sen työeläkkeen laita olikaan?

En tuuminut tuota niinkään oman tulevaisuuden kannalta. Eihän toki vielä. Jos voisin jäädä eläkkeelle samanikäisenä kuin työeläkevakuuttajien toimitusjohtaja Esa Swanljung, 62-vuotiaana, olisi silti duunia jäljellä 14 vuotta. Hyvässä lykyssä.

Enemmänkin tuli mieleen kummastus, kuinka olemattomasti on viime kuukausina käyty yhteiskunnallista keskustelua Suomen eläkejärjestelmästä. Muistattehan: ”Työurat pidemmiksi, alusta, keskeltä, lopusta ja kaikkialta siitä välistä.”

Onko kysymys eläkeiästä unohdettu tyystin? Jyräävätkö julkisuudessakin taas ”aktiivikansalaisten” intressit? (Kai eläkeläisissä on passiisivisiakin. En vain tunne ainuttakaan.)

Eläkeläisjärjestöt ovat vuosia pitäneet meteliä, ettei heitä juuri kuulla, kun eläkeasioista päätetään. Ehkä niissä järjestöissä pitäisi olla ihmisjyriä, jotka kuuluvat vasta tulevina vuosina kronologiseen erityisryhmään, eläkeläisiin.

Välillä tuntuu, että meillä kannetaan enemmän huolta sukupuolineutraalista kuin sukupolvineutraalista yhteiskunnasta.

Varmaan työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmän työrauha vielä syksyllä rikkuu. Kunhan saadaan nämä pienet palkka-asiat hoideltua. Mutta ei ole kenenkään etu, jos eläkekeskustelu kuuluu vain epämääräisestä suunnasta tai häipyy lähes kuulumattomiin.

Ajatukset leijuivat tuonpuoleisiin, tuolle puolen työelämän, kun kännykkäradion nappikuulokkeista kuului kansanterveystieteellinen uutispätkä. ”Ravintolisien käyttö ei hyödytä, vaan ne voivat jopa lisätä kuolleisuutta”, tiedotti Itä-Suomen yliopiston tutkija.

”Rauta on ravintolisistä pahimpia. ” – Hyvä, enpä juuri käytä. ”D-vitamiini ja kalsium näyttävät suojaavan kuolleisuudelta.” – Hyvä, käytän. ”Tuhkaa ei tarvitse päälleen ripotella, jos ottaa päivittäin monivitamiinia.” – Hyvä, en käytä. Vitamiineja enkä tuhkaa.

Niin se maailma muuttuu. Nyt Väinö Linna kirjoittaisi: ”Koskela Suomesta. Syö rautavalmisteita ja paskantaa kettinkiä.”

Taas oli askel keveä. Ehkä paras eläkevakuutus on sittenkin se, että pitää omaa kuntoa yllä. Kun ei siitä tulevaisuudesta koskaan tiedä.

Ei niitä jo kerättyjä eläkesummia missään holvissa ole. Ne ovat bitteinä maailman massamuisteissa ja pikkuisina ötökköinä monimutkaisten, tuhansien miljardien eurojen ristiinlainoitusten seitissä.

Ja koko ajan musta hämähäkki, lama ja pikkuveljensä taantuma, väijyy ja vartoo päästäkseen imemään saatavani kuiviin…

Keskikesällä OECD raportoi, että eläkerahastot ovat edellisen talouskriisin jälkeen kavunneet ennalleen vasta vuoden 2010 lopussa. Vaikka lohduttaa tieto, että Suomi oli parhaat tuotot eläkerahoilleen saaneiden joukossa, ennustelee OECD rahastoille uusia ”haasteita” ja on huolissaan pysyvästä toipumisesta. Onneksi eläkekysymykset ovat nousseet jo EU:ssakin pramealle tapetille.

Valtion eläkelupaus sisältää riittävän ja kohtuullisen toimeentulon, aktiivityöuran jälkeisellä jatkopalkalla. Yritän ehtiä paikalle, kun lupauksen lunastamisen aika tulee.

Koko ajan musta hämähäkki, lama ja pikkuveljensä taantuma, väijyy.