Kolumnit Uutiset

Eläköön muutosvastarinta!

Maailmassa ei ole mitään muuta pysyvää kuin muutos. Tätä latteutta konsultti hokee kaikkialla työntekijöille, jotka yrittävät työpaikan menettämisen pelossa ottaa opetuksesta vaarin. Tuleen ei saa jäädä makaamaan, vaan pitää joustaa, venyä, muuttua, kehittyä ja mieluusti ottaa vielä vieruskaverinkin hommat hoitoon.

Muutosta muutoksen vuoksi. Se ainakin näyttää dynaamiselta ja tehokkaalta. Jos sen kyseenalaistaa, kaivaa konsultti valikoimastaan leimakirveen, jolla epäilevät tuomaat saa hiljaisiksi. Muutosvastarinta. Sillä kun huitaisee, ei vastaväitteitä enää tarvita eikä kuunnella.

Ei ole soveliasta myöntää, että muutoksen vastustaminen on ihmisen luonnollinen reaktio tuntemattoman edessä. Kuka oikeasti haluaa luopua riemumielin tutusta ja turvallisesta, jos vaihtoehtona on epävarmuus. Muutos on aina mahdollisuus, mutta myös uhka. Eikä kaikki muutos ole aina automaattisesti pelkästään hyvästä.

Hyvää ei kannata lähteä muuttamaan. Fenderin Stratocasteria on valmistettu jo kuuden vuosikymmenen ajan hyvin pienin muutoksin. Fiskarsin sakset ja halkaisukirves ovat taideteoksia siinä missä arkisia tarvekaluja. Ei pyörääkään tarvitse keksiä uudestaan kerta toisensa jälkeen. Karjalanpiirakkakin lienee saavuttanut jo kehityskaarensa lakipisteen. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Konsultti ei vain voi myöntää, että asia on näin.

Hänen kalupakissaan on muutosvastarinnan kaverina toinen varsin käyttökelpoinen työkalu: mukavuusalue. Se on jotain sellaista, miltä täytyy pyrkiä kaikin voimin pois.

Ajatus kulkee jotensakin näin: jos tunnet olosi mukavaksi ja turvalliseksi, et voi saavuttaa mitään merkittävää. Ja kääntäen: ollaksesi luova ja innovatiivinen sinun täytyy olla vähintäänkin epätietoinen, surullinen ja hämmentynyt.

Iskostettuaan tämän melko omalaatuisen idean tajuntaasi konsultti asettaa oman takamuksensa tiukasti mukavuusalueelle saksalaisen laatuauton nahkaverhoillun istuimen uumeniin ja karauttaa kohti seuraavia rahastettavia.

Maailma ei tietenkään tule koskaan valmiiksi. Sen sijaan maailmassa on valmiita asioita, keskeneräisiä asioita ja sitten niitä, joita ei ole vielä aloitettukaan. Ne valmiit asiat ovat usein arvokkaita, mutta hyvin arkipäiväisiä ja huomaamattomia. Niiden ymmärtämiseen ja havaitsemiseen tarvitaan monta kertaa – niin, muutosvastarintaa.

Ylipäänsä valmiiden, keskeneräisten ja vielä aloittamattomien asioiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Se vaatii viisautta yksisilmäisen eduntavoittelun ja ahneuden sijaan.

Mistä tällainen viisaus sitten syntyisi? En tiedä, mutta veikkaisin, että sivistys, muiden olevaisten kunnioitus, rehellisyys ja terveellinen nöyryys voisivat ainakin auttaa alkuun.

Ei kai siitäkään mitään haittaa olisi, että malttaisi joskus vain olla hiljaa ja paikallaan. Kuunnella maailmaa ympärillä.

Päivän lehti

2.4.2020