Uutiset

Elämä ei aina noudata käsikirjoitusta

Seppo Holttinen kipuaa Pirttikosken koulun takaista mäkeä Muulinjärven lintutornin juurelle. Hän tunnustaa, että meno on vähän hitaampaa kuin viime vuonna, mutta enää ei tarvitse puuskuttaa.
– Toissa viikolla kävin sairaalassa tarkastuksessa ja silloin piti vielä vaimolle sanoa, että hidasta vauhtia. Viime viikolla pysyin jo hänen tahdissaan, Holttinen kertoo.

Seppo Holttinen aikoo pysytellä katsomon puolella, kun Pirttikosken kesäteatteri esittää 12. kesänäytelmäänsä.

Lintutornin juurella on Pirttikosken kesäteatterin näyttämö, jolla Holttinen on viihtynyt 11 vuotta. Tänä kesänä teatterin käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä aikoo kuitenkin pysytellä katsomon puolella, sillä isosta sydänleikkauksesta toipuminen vaatii aikaa.

– Kyllä tämän rytäkän jälkeen täytyy sanoa, että elämä pysäytti aika tehokkasti.

Kovassa kunnossa, huonossa hapessa

Maanviljelijä Holttinen on aina liikkunut paljon. Viime vuosina rullaluistelu on ollut mieleisin vapaa-ajan liikuntamuoto, ja hän rullaili arki-iltaisinkin 30-40 kilometrin lenkkejä.

– Viime kesänä alkoi tuntua siltä, että henki loppui jos lähdin äkkiä liikkeelle. Ihmettelin, että näinkö äkkiä vanhuus iskee. Parin kilometrin totuttelun jälkeen pääsin aina vauhtiin.

Viime joulukuussa Holttinen lähti kuitenkin lääkäriin ja kertoi olevansa kovassa kunnossa mutta huonossa hapessa.

Aluksi vaivaa yritettiin hoitaa muun muassa astmalääkkeillä, mutta niistä ei olo kohentunut. Toukokuun alussa juuri ennen 50-vuotispäiviään Holttinen pääsi sydänkuvauksiin, ja syy vaivoihin löytyi saman tien: synnynnäinen sydämen läppävika oli pahentunut niin, että leikkaushoitoa tarvittiin nopeasti.

– Olihan minulla jo armeijassa huomattu sydämen sivuääni, mutta silloin sanottiin, että teillä on urheilijan sydän, antakaa palaa ja minä olen antanut. Toukokuussa lääkäri sanoi, että leikattava on ja pian, tai ei tarvitse leikata olleenkaan.

Holttinen on tyytyväinen siihen, että sairasloman ajaksi löytyi lomittaja.

– Siitä huolimatta vaimo on ollut lujilla. Onhan tämä rassannut perhettäkin aika lailla.

Monenlaisia sairaskertomuksia

Holttinen leikattiin reilu kuukausi sitten, ja toipuminen edistyy hyvin.

– En tiedä, onko tämä miestä muuttanut, mutta oli se aika pysähdys. Kun ennen ei ole leikattu kuin kynsiä ja tukkaa, jo sairaalaan joutuminen oli rankkaa. Siellä leikkausta odotellessa ehti myös kuulla aika monta sairaskertomusta. Toivon mukaan ymmärrän ihmiselämää vähän paremmin kuin ennen, Holttinen miettii.

Hän sanoo tajunneensa sen, että vaikka omat näytelmät ovat sujuneet aika hyvin käsikirjoituksen mukaan, elämä ei aina menekään samalla lailla.

– Ja kai tässä on uskottava sekin, ettei ole ikuisesti nuori. Ehkä pitäisi alkaa kuntoilla vähän järkevämmin. Olen aina tykännyt rääkätä itseäni, mutta nyt on pakko hidastaa tahtia.

Holttinen arvelee myös vakavoituneensa ainakin tilapäisesti, mutta kun joka toisen lauseen päälle kuuluu tuttu hörähdys, sitä on vaikea uskoa.

– Entinen Seppo on palannut, vakuuttavat kesäteatterin näyttelijät, jotka kokoontuvat pikku hiljaa lintutornin juureen kertomaan kyläteatterin 12. näytelmästä.

Ennen sairauden havaitsemista Holttinen ehti vetää muutamat harjoitukset, eikä hän sairaalasta päästyäänkään malttanut pysyä pitkään pois.

– Olen minä jo ohjaamassa käynyt, mutta näyttämölle en tänä kesänä nouse.
Näyttelijäporukasta löytyi myös sijaisohjaaja, Sari Heinonen, joka tuurasi Holttista viisi viikkoa.