Uutiset

Elämä ihmiset uuvuttaa

Mikä mättää, kun suomalaiset ovat väsyneet arkisiin rahan alaisiin askareihinsa ja haluaisivat joukolla vähentää työtaakkaansa?

Onneksi sentään 60 prosenttia tuoreeseen työolobarometriin vastanneista arvioi tekevänsä ”lähes” ihannetyötä. Erinomaista! Jos kaikki olisivat tyytymättömiä, uhkaisivat työn tulokset heikentyä riskirajoille.

Runsas neljännes ei puolestaan luopuisi työstään ”mistään hinnasta”. On terveellistä huomata, että töissä viihtyminen ei ole synti.

Jos joutuisin vaikka talviaikaan ulkotöihin rakennuksille, voisi tulla iäkästä äitiä ikävä. Maajussin hommissakin taitaisivat luonnistua vain päiväunet.

Joku maksaa siitäkin, että toimittaja kirjoittaa lehteen lämpimissä sisätiloissa ja suhteellisen mukavien työkavereiden häiriöttömässä seurassa. Jos väittäisin, että työ uuvuttaa, valehtelisin. Mukavaahan tämä on.

Yleinen jaksaminen on ihan toinen juttu monilla muillakin aloilla.

Yleensähän se on joko ihanan tai kamalan raskasta. Elämä. Ihanaa se on hiihtolenkillä tai vapaaehtoisissa halkotöissä, mutta muuttuu raskaaksi, kun kaikki vastustaa ja kaatuu päälle, useimmiten se tapahtuu töissä. Ahdistaa. Murheiden juuret ovat silloinkin usein ihan muualla.

Kirves ei osu oikeaan nilkkaan, jos kyllästyminen työhön pannaan hahmottoman ”työelämän” piikkiin. Jos väki on elämäänsä väsynyttä, ei se ole työnantajien vika.

Television neloskanavalla jakaa ohjeita ongelmaisille amerikkalainen kaikkien alojen asiantuntija Dr. Phil . Hän uskoo tasapainoon ja taitaa olla oikeassa. Jos vapaa-aika ja työ ovat balanssissa, sujuu elämä luultavasti kohtalaisesti tai jopa hyvin.

Jos on kunnossa kotona, on sitä luultavasti töissäkin. Enkä nyt tarkoita yksin ruumista, vaan myös sielua. Hölkätenkin saa itsensä hengiltä, jos ei muista pysähtyä.

Ei ole ollenkaan kummallista, että muutkin 30-40-vuotiaat naiset hakevat kulttuuriministeri Tanja Karpelan tapaan elämäänsä sisältöä itämaisista viisauksista. En häntä siitä tuomitse. Onnea vaan valaistumisen tiellä.

Ensin pitää katsoa sisäänpäin, jotta voi nähdä ulos.

Kevennystä työtaakkaansa hamuavat etenkin 30-45-vuotiaat. Tähän astihan on kuviteltu, että me juuri tuon ikäiset olemme yhteiskunnan tukipylväitä ja jaksamme mitä vaan. Jos pomo antaa lisää tehtäviä, me otamme ne auliisti vastaan, jotta uraputki urkenisi.

On aika oikoa harhakäsitys. Varsinaiset uraohjukset ovatkin nykyään alle kolmikymppisiä, joita vanhemmat ovat jo kokeneita jäähdyttelijöitä. Nelikymppinen taas kelpaa iäkkään ravihevosen tapaan korkeintaan siitokseen.

Aika usein taitaa osua kohdalleen erään sporttikaupan mainoslause ”oikeasti haluaisin olla vapaalla”, kun ajatellaan suomalaista keski-ikäistä ja ikääntyvää työväkeä. Vapaa-aika on ruvennut hallitsemaan työelämää.

Miten keskityt työhön, kun mielessä välkkyy jo viikonlopun lasketteluloma tai illan spinning-tunti. Työuupumushan siitä tulee.

Päivän lehti

31.3.2020