Uutiset

Elämä islantilaistroolarilla on keikkuvaa ja kalanhajuista

Troolari Bjarni Saemundsson kyntää tyrskyävää merta Eyjafjördur-vuonossa suuntanaan pohjoinen. Tuuli puhaltaa 17 metrin sekuntinopeudella, ja tottumaton huomaa sen mahanpohjassaan.

Laivan keula sukeltaa aallonpohjaan ja nousee kohti taivasta, sukeltaa ja nousee, ylös, alas, ylös… Kannen alle ei tee mieli mennä, siellä ikkunattomassa kalanperkuutilassa keinutus tuntuu kahta kauheammalta.

Bjarni Saemundsson on Islannin merentutkimusinstituutin 55-metrinen ja nelikerroksinen tutkimustroolari. Tämänkertaiselle reissulleen se on startannut Reykjavikista muutamaa viikkoa aiemmin, kiertänyt meriä Islannin pohjoispuolella ja nyt tullut vuonon sisään Dalvíkin kylään ottamaan ryhmän vaihto-opiskelijoita kyytiin.

Merenkäyntiin tottuneita kalastajia huvittaa uusien tulokkaiden huonovointisuus. Troolari on juuri viettänyt toista viikkoa keskellä Pohjoisen jäämeren myräkkää vain odotellen, sillä keli äityi liian kovaksi troolaamiseen.

Merimiehillä ei silloin ollut muuta tekemistä kuin katsella videoita ja sietää keikutusta.

Delfiini, troolaus ja vatsojen sisällöt

Komentosillalta näkymät ovat heikosta kelistä huolimatta mahtavat. Vuonoa reunustavat puoli kilometriä merenpinnan yläpuolelle ulottuvat lumihuippuiset vuoret.

Yhtäkkiä laivan oikealla puolella merestä hypähtää jokin. Valkokuvedelfiinihän se siellä, laivan henkilökunta tietää. Otus katoaa aaltoihin yhtä nopeasti kuin niistä ilmaantui.

Bjarni Saemundsson on pohjatroolari. Pohjatroolaus on paitsi tehokasta kalastusta, myös kiisteltyä. Kalaa kerätessään trooli raapii merenpohjasta mukaansa muitakin eliöitä sekä tuhoaa pohjan koralleja. YK ja Greenpeace ovat arvostelleet pohjatroolausta kovin sanoin ja vaatineet sille rajoituksia ja kieltoja.

Laivan käytävät ovat ahtaan metalliset. Varsinkin laivan keinuessa pitää varoa, ettei telo itseään portaissa. Alakerran messi sen sijaan on viihtyisän kotoinen kirjahyllyineen ja televisioineen.

Oven takana viihtyisyys karisee: siellä on tutkijoiden valtakunta. He leikkelevät kaloja ja niiden vatsoja auki ja tutkivat, mitä ne ovat syöneet. Ei mikään herkkävatsaisen paikka varsinkaan kovan merenkäynnin aikana.

Fileoidessa elämä helpottaa

Koljan fileointi käy ammattilaiselta käden käänteessä, veitsi vilahtaa ja lihat irtoavat. Aloittelijalta aikaa tuhraantuu minuutteja, eikä jälkikään ole tasalaatuista. Kannen alla olevassa fileointihuoneessa näkee, miten suurin osa saaliista kulkee kalavanana kerrosta alemmas suoraan jäihin kuljetuksen ajaksi.

Vieraille on sentään suotu mahdollisuus fileoida niin paljon kalaa kuin ehtivät ja jaksavat kantaa mukanaan.

Troolarin keula on kääntynyt takaisin kohti etelää ja merenkäynti hellittänyt. Kannen alla tuoksuu herkullinen ateria, kala totta kai, ja merisairaus hellittää otettaan maakravuista. Kukaan ei enää makaa sikiöasennossa pöydän alla, ja ruokakin maittaa. Elämä alkaa voittaa. (HäSa)

Pohjatroolaus

– kalastustapa, jossa laivan perässä vedetään metallista verkkoa eli troolia

– trooli kyntää merenpohjaa ja kerää sieltä kalat mukaansa

– Bjarni Saemundssonin trooli on 30 metriä leveä, viisi metriä korkea ja sitä vedetään 250 metrin etäisyydellä laivasta

– puoli tuntia kestänyt troolaus yli sadan metrin syvyydessä toi pinnalle nelisensataa kiloa kalaa

– saalis koostui pääasiassa koljasta, mutta mukana oli myös turskaa, puna-ahventa ja kampelakaloja

– seuraa Bjarni Saemundssonin liikkeitä netissä: mene osoitteeseen www.sailwx.info/shiptrack/ ja kirjoita kenttään ”search for one ship by name” laivan nimi