Uutiset

Elämä ja kuolema koukuttaa katsojan

Sairaala, poliisiasema ja oikeussalit ovat olleet tv-sarjojen vakioympäristöjä ammoisista tohtori Ben Caseyn ajoista asti.
Nykyään tv-draaman aiheeksi käyvät vanhojen tuttujen ohella yllättävämmätkin työpaikat. Tuoreita teeveestä tuttuja ammatteja ovat esimerkiksi hautausurakoitsija ja lentoemäntä.

Viime keväänä lentoemännät paheksuivat huumehuuruista ja seksiä tirahtelevaa Kymppikerho-sarjaa iltapäivälehdissä, mutta tiettävästi hautaustoimistoissa ei ole vielä huolestuttu Mullan alla -sarjan vaikutuksesta ammatin arvostukseen.

Hautaustoimiston ympärille nivoutuva äkkiväärä sarja mukailee tämän hetken tv-trendejä, toteaa tv-sarjoja tekevän Moskito Televisionin tuottaja Topi Salo.

– Kun itsestäänselvät aiheet on kaluttu loppuun, draamaan haetaan tehoa epäseksikkäistä ja yllättävistä aihepiireistä, kuten vaikka hautaustoimistosta. Eihän Mullan allakaan tosin kerro niinkään hautausurakoitsijan työstä kuin tietyssä ammatissa toimivien ihmisten suhteista, Salo muistuttaa.

Sisäänkirjoitettua dramatiikkaa

Lääkäri-, poliisi- ja lakimiessarjojen jatkuvaa suosiota Salo selittää sillä, että ammateissa on sisäänkirjoitettua dramatiikkaa – elämän ja kuoleman asiat kiinnostavat ihmisiä aina.

Myös kaikki sellaiset alat, joiden edustajat tunkevat väkisin toisten tietoisuuteen, istuvat hyvin draamaan.

– Poliitikoista saa aikaan hyvää satiiria, tosin aihe alkaa olla jo aika käytetty, Salo sanoo.

Tv-sarjan aiheiksi haasteellisimpina Salo pitää sellaisia arkisia ammatteja, joissa ihminen on paljon yksin ja tekee niin sanotusti näkymätöntä työtä.

– Rekkakuskin ja toimistosihteerin ammatista en ihan helposti lähtisi draamaa tekemään. Suomessa on sen verran pieni televisioyleisö, että kanavat pelaavat mielellään varman päälle ja tilaavat sarjoja sellaisista aihepiireistä, joita on helppo markkinoida.

Oikeasti tehdään töitä

Salo ei usko, että tv:stä tutuksi tuleminen juurikaan vaikuttaa ammattien arvostukseen. Eri aloista välittyy draamassa harvoin kovin todenmukainen kuva.

– Jos sarjat jotenkin vaikuttavat, niin pikemminkin negatiivisesti. Ainakin mainosalalla työskentelevät saavat olla usein selittelemässä, että kyllä meillä töitäkin tehdään, vaikka televisiossa alasta annetaan aivan päinvastainen kuva.

Joskus populaarikulttuuri sentään nostaa esille myös vähemmän mediaseksikkäitä ammatteja ja ihmisiä niiden takana.

Jarmo Lampelan parin vuoden takainen elokuva Eila perustuu tositapahtumiin. Siinä massairtisanomisesta suivaantuneet siivoojat lähtevät käräjöimään valtion omistamaan yritystä vastaan oikeuksiensa puolesta.

Elokuva ei ehkä aiheuttanut ryntäystä siivoojan koulutukseen mutta teki vähän arvostetun ammattikunnan työtä näkyväksi.

Todellista mutta ylidramaattista

Nopeasti leikkaussaliin, systolinen paine laskee! Kaunis sairaanhoitaja työntää potilassänkyä ensiapupolin ahtaalla käytävällä. Komea ja kunnianhimoinen mieslääkäri kiskoo käsistään kumihanskoja ja huokaa raskaasti.

Työviikko on ollut erityisen rankka – ampumahaavoja, ebolaepäily ja panttivankitilanne sairaalassa – ja kaiken lisäksi suhde kauniin hoitajan kanssa on karahtamassa kiville.

Tv-sarjoissa sairaalan henkilökunnan elämä on kiitoa kriisistä kriisiin. Potilaiden sairaudet ovat pieniä kolhuja niiden ihmissuhdesotkujen ja juonimisten rinnalla, joita lääkärien ja sairaanhoitajien elämä pullistelee.

Teho-osaston ja muiden sairaalasarjojen dramaattinen maailma on – yllätys yllätys – kaukana Kanta-Hämeen keskussairaalan päivystyspolin arjesta.

– Sarjoja ei todellakaan kannata katsoa opetusohjelmana, päivystyspoliklinikan osastonsihteeri Leena Kaugin nauraa.

Kauginin mielestä sairaalasarjat ovat periaatteessa todenmukaisia mutta ylidramaattisia kuvauksia hoitotyöstä.

– Sarjojen kiire on meillekin tuttua, mutta ylipäätään kaikki tapahtumat ovat oikeasti vähemmän raflaavia kuin televisiossa. Potilaat kävelevät meille enimmäkseen omin jaloin, me emme koskaan suorita täällä leikkauksia eivätkä lääkärit ja hoitajat mitenkään kamppaile arvovallasta ja oikeassa olemisesta.

Kauginin mukaan sairaalasarjat ovat kuitenkin hyvää viihdettä.

– Eihän niitä kukaan jaksaisi katsoa, jos toteutus olisi yhtä latteaa kuin oikea sairaalaelämä.

Päivän lehti

3.4.2020