Kolumnit Uutiset

Elävien kirjat, kuolleiden videot

Maria hymyilee ratsunsa selässä.

Maria paistattelee päivää rannalla ystäviensä kanssa. Maria meikkaa kylpyhuoneen peilin edessä.

Kuvat vaihtuvat toisiin pikkuhiljaa, pikseli pikseliltä. Taustalla soi tunteikas musiikki.

Videolla hymyilevä ja keikistelevä Maria vaikuttaa täysin tavalliselta teini-ikäiseltä tytöltä, joka harrastaa, tapaa kavereitaan ja käy koulua.

Hänet ja hänen videonsa erottaa muista teinien kuvaamasta videomateriaalista vain se, että hän ei ole itse osallistunut videonsa tekemiseen. Maria on kuollut.

Maria elää enää vain muistoissa – ja Youtube-videopalvelussa. Siellä hänelle pitävät seuraa monet kissavideot, elokuvien trailerit ja musiikkiesitykset.

Suru nuoren tytön kuolemasta ei internetin aikakaudella jää vain läheisten kannettavaksi. Marian kuoleman muisteluvideota on katsottu noin 200 000 kertaa. Se on kerännyt tykkäyksiä lähes 400 kappaletta.

Peukkua alaspäin roikottaa kuitenkin yli 300 videon katsellutta.

Videopalveluun ulkoistunut kuolema altistuu mielipiteille. Videota kommentoineet esittävät kilvan surunvalitteluitaan asianosaisille ja harmittelevat sitä, että nyt on Suomessa taas yksi hyvännäköinen, seksikäs tyttö vähemmän. Jos tyttö olisi ollut ruma, siitäkin varmasti huudeltaisiin kommenteissa. Mokoma läski, sietikin kuolla.

Osa kommentoijista utelee häpeilemättä tytön kuolintapaa ja haluaisi kovasti tietää, miltä lampeen hukkuneen ruumis mahtaa näyttää viisi päivää vedessä liottuaan. Joku kertoo, että vetäisisi kaveriaan turpaan, jos hänestä tehtäisiin kuoleman kohdatessa vastaavanlainen video.

Youtuben säilyttämä joutsenlaulu on kuin ikuinen kuolinilmoitus. Marian video ei poistu eetteristä koskaan, ja sen huomaa myös kommenteista. Maria on kuollut jo vuosia sitten, mutta joka kevät joku kommentoijista jaksaa muistuttaa, että Maria olisi nyt 19-vuotias ja hänen hiuksensa olisivat varmasti pidemmät kuin kuvissa.

Surun merkin säilyttäminen ikuisesti ei auta toipumisprosessissa. Aikaa myöten tuskaan oppii suhtautumaan, ja ikävä muuttuu sydämen haikeudeksi ja kaipuuksi, mikä on elämän jatkumisen kannalta välttämätöntä. Google vaan ei rakasta, kärsi, eikä unhoita.

Videossa vainaja saa kasvot, hänen elämästään ja ulkonäöstään tulee totta. Kauniiden kasvojen lumoihin joutunut katselija kirjoittaa viestiketjussa, että olisi mielellään rakastellut tyttöä, mutta kun tyttö nyt kuoli, menivät suunnitelmat mönkään. Eräs kommentoija taas haukkuu Mariaa luuseriksi.

Kriittisten katselijoiden ja henkilökohtaisesti asiaan suhtautuvien mielestä iloisten kuvien vilahtelu vainajan elämän tähtihetkistä ja niiden hekumallinen kommentointi voivat kääntyä yksityisyyden suojan ylittämiseksi, loukkaavaksi, ja jopa turhaksi tragedian korostamiseksi.

Suurin osa kommentoijista toivottaa Marialle rauhaisaa lepoa. Niin kauan kuin Maria ei pysty puuttumaan videon sisältöön, sen kommentointiin eikä levittämiseen, hän ei saa hetkenkään rauhaa.