Uutiset

Elinlahjalla elinpäiviä

Tähän vuodenaikaan on ihan pakko tuhlata pari ajatusta lahjoihin. Ainakin varmistaa lähipiiristä, että emme tänäkään jouluna kierrätä kylpytakkeja, parranajokoneita ja konvehtirasioita, emmehän? Kaivot, vuohet ja rokotukset surkeissa olosuhteissa eläville lajitovereille ovat tietysti hyviä lahjaideoita ympäri vuoden.

Eksyin The Independent -lehden nettisivuille, missä vinkattiin, mihin lentävän shoppailijan kannattaa suunnata Istanbulissa, Kööpenhaminassa, Marrakeshissa tai Pariisissa löytääkseen mahdollisimman originelleja joululahjoja. Jutun oli pakko olla provokaatioyritys tai ainakin pahanmakuista hömppää, olihan?

Sivuilla tuli vastaan toisenlainenkin lahjajuttu. Pysäyttävä. Se kertoi altruistisen elinluovutuksen puolesta kampanjoivista briteistä.

Britanniassa on ollut vuodesta 2006 lähtien mahdollista luovuttaa munuainen ventovieraalle. Tähän mennessä noin 90 englantilaista on käynyt irrotusleikkauksessa.

Jutussa haastatellut elinluovuttajat vaikuttivat täyspäisiltä ihmisiltä, jotka suhtautuivat ”ylimääräiseen” munuaiseensa kuten valtaväestö vereen tai elimiinsä kuoleman jälkeen. Jos niistä on jollekulle iloa, kiertoon.

Hyväntekeväisyysjärjestö Give a Kidney – One´s Enough´n tekemän kyselyn mukaan kahdeksan prosenttia briteistä voisi harkita munuaisen luovuttamista vieraalle. Jos edes prosentti harkitsijoista toteuttaisi aikeen, laskisi munuaispotilaiden kuolleisuus saarivaltion elinsiirtojonoissa nollaan.

Elinlahjan antaminen tuntemattomalle jää Suomessa toistaiseksi henkilökohtaisen pohdiskelun tasolle. Meidän lainsäädäntömme mukaan elävältä luovuttajalta voidaan irrottaa elin tai kudos vain, jos sitä käytetään lähiomaisen tai muun läheisen sairauden tai vamman hoitoon.

Elinluovutuslakia uudistettiin viimeksi kesällä 2010. Tuolloin loppui huutelu elinluovutuskortin perään. Elinsiirtoja voidaan tehdä aina, jos vainaja ei eläessään vastustanut niitä. Joko olisi aika pikapäivittää lakia brittiläiseen suuntaan?

Hieno ajatus törmää kuitenkin äkkiä tosielämän realiteetteihin. Uuden lain uskottiin lisäävän elinsiirtojen määrää, mutta muutos on ollut valitettavan vähäistä. Keskimäärin 94 vuosittaisesta luovuttajasta on päästy noin sataan. Elinsiirrot edellyttävät erityishoitoa ja henkilökuntaa eli rahaa ja sitähän ei sairaaloilla liikaa ole. Suomen kaikki elinsiirtoleikkaukset tehdään keskitetysti Helsingissä.

Pieni askel parempaan suuntaan on kuitenkin muistaa tähdentää läheisille omaa myötämielisyyttä elinluovutuksia kohtaan. Ei mikään turha lahja sekään.

Kunkin luovuttajan elimillä voidaan hoitaa jopa 5-6 potilasta ja tällä hetkellä noin 3 500 suomalaista on hengissä – ja elää melko normaalia elämää – kiitos siirtojen.

Se surullinenkin tilastoluku on kai mainittava. Vuosittain 5-10 prosenttia uutta sydäntä, keuhkoa, munuaista tai maksaa tarvitsevista menehtyy odottaessaan.