Uutiset

Elintarviketalous on osa kriisivalmiutta

Suomessa on kurssitettu tuhansia maanviljelijöitä, Kanta-Hämeessäkin yli neljäsataa, vastamaan elintarviketuotannosta kriisiaikoina. Heidät on vapautettu asepalveluksesta, poistettu armeijan reservin vahvuuksista.

Varautumiskoulutusta mahdollisiin kriiseihin on toteutettu vähäeleisesti, mutta ei millään tavalla salaillen. Koulutuksesta ovat vastanneet Maanpuolustuskoulutus ry., TE-keskukset ja kunnat.

Sodista on aikaa jo yli kuusikymmentä vuotta ja niiden karut opetukset alkavat unohtua. Vain varttuneet ihmiset muistavat, miltä tuntuu, kun jokapäiväinen leipä!q on vähissä tai tyystin loppunut.

Kansakunnan sietokykyä koetteleva kriisi ei välttämättä!q ole sotatila. Se voi olla laajamittainen ympäristökatastrofi, energiakriisi, vakava häiriö kansainvälisessä kaupassa tai tautiepidemia, joka sairastuttaa ihmiset tai eläimet.

Suomessa eri tahot, muun muassa puolustusvoimat ja monet ministeriöt ovat laatineet strategioita eri uhkakuvien varalle. Kysymys ei ole kansalaisten pelottelusta saati sapelinkalistelusta mihinkään suuntaan, vaan tarpeellisesta suunnittelutyöstä, varautumisesta kriisitilanteisiin.

Maatalouden ja elintarviketuotannon ohella myös monille muille toimialoille on laadittu omat suunnitelmansa. Esimerkiksi energiahuolto, terveyspalvelut, tietoliikenne, palo- ja pelastustoimi, liikenne ja teollisuus ovat tavalla tai toisella varautuneet häiriöihin.

Kansanhuollon näkökulmasta suomalainen yhteiskunta on verrattavissa saareen. Huomattava osa raaka-aineista ja muista tuotantotarvikkeista on ulkomaisen tuonnin varassa. Jos tuonti jostakin syystä keskeytyy vaikkapa vain muutamaksi viikoksi, monet tuotannonalat halvaantuvat.

Siksi on tärkeätä, että uhkat on tunnistettu ja niihin varaudutaan. Yhteiskunnan on kyettävä toimimaan ja huolehtiman kansalaistensa perustarpeista myös poikkeusoloissa.

Lähipäivinä ratkeaa suomalaisen sokeriteollisuuden kohtalo. Sokeri on keskeinen strateginen elintarvike viljan, maitotuotteiden ja lihan ohella. Jos sen tuotanto loppuu kokonaan, Suomessa on ratkaistava, kuinka se muuttaa kriisivalmiutta. Uusi tilanne merkinnee sokerin varmuusvarastojen tuntuvaa lisäämistä, sillä yksinomaan tuontisokerilla sen saatavuutta ei voida varmistaa.

Viljelijät ovat edelleen keskeinen avainryhmä kansallisessa elintarvikehuollossa. Siksi on tärkeätä, että he tietävät paikkansa, jos maa ajautuu poikkeusoloihin. Kukaan ei tällaista tilannetta toivo, mutta maailmassa kaikki on mahdollista. Suuret luonnonkatastrofit ja maasta toiseen nopeasti leviävät eläintaudit ovat tuoreessa muistissa ja tätä päivää.

Jos uhkia ei millään lailla oteta huomioon, vastuulliset viranomaiset ja poliittiset päättäjät syyllistyisivät karkeisiin virhearvioihin.

Suomalaisten tahto puolustaa maataan on hyvä. Maanpuolustajalla ei välttämättä tarvitse olla sotilaspukua yllään.