Uutiset

Emme ehkä enää koskaan paiskaa kättä – onko viimeiset kättelyt nyt kätelty?

Tämä ei tule enää kyseeseen: jonottamista, ruuhkaa ja kättelyä. Kuva on Linnan juhlista vuodelta 2018. Kuva: Joel Maisalmi / Arkisto
Tämä ei tule enää kyseeseen: jonottamista, ruuhkaa ja kättelyä. Kuva on Linnan juhlista vuodelta 2018. Kuva: Joel Maisalmi / Arkisto
Kuva: Kari Mankonen
Kuva: Kari Mankonen

Maailman kansakunnille ja kansalaisille määrättiin keväällä lähestymiskielto.

Ainakin läntisten kulttuurien vaikutusalueilla etäisyydenpidon ensimmäinen steppi oli kättelyn lopettaminen. Nyt kättely-yleislakko on jatkunut kohta puolisen vuotta ja saattaa jatkua vielä vuosia. Siksi on paikallaan kysyä, palaako kättely tapakulttuuriin enää koskaan.

Käytännöllisesti katsoen tapa on täysin turha käytöshistoriallinen jäänne. Siitä on näennäisesti yhtä vähän hyötyä ja vielä enemmän haittaa kuin umpilisäkkeestä. Umpilisäke voi tulehtua, mutta kättely saattaa johtaa vaikkapa koronaviruspandemian leviämiseen.

Kättelytyylistä on tehty päätelmiä

Näennäisestähyödyttömyydestään huolimatta kättelyn on arveltu kertovan jotakin kättelijän persoonasta.

Jos tapa katoaa, esimerkiksi työpaikanhakijan tai vävykokelaan kädenpuristuksesta ei voi enää koettaa päätellä, onko tyyppi määrätietoinen voittaja (luja puristus) vai munaton nillittäjä (vetelä vatkaus).

Tavallisten kädellisten yläpuolella valtionpäämiesten kättelyseremonioita on analysoitu valtasuhteiden näkökulmasta. Donald Trumpin puristusta on luonnehdittu luita murskaavaksi, mikä voi kuitenkin olla vain vanhenevan voimamiehen alkukantainen yritys peittää omaa heikkouttaan.

Vladimir Putinin kättelyitä Angela Merkelin ja Theresa Mayn kanssa on puolestaan luonnehdittu jääkylmiksi ja samalla keskinäisten suhteiden lämpömittareiksi. Sen sijaan saudiprinssi Muhammad bin Salmanin kanssa Putinin on nähty lätkivän peräti yläfemmoja.

Onko Kainuussa kätelty enemmän?

Läheskään kaikissa kulttuureissa ei kätellä, eikä tapa ole yhtä yleinen ja yhtäläinen edes samojen kansallisten kulttuuripiirien sisällä.

Suomessa lyötiin kättä päälle oikeudellisena ja sopimuksellisena eleenä jo satoja vuosia sitten, mutta arkinen tervehtimismuoto siitä tuli vasta 1800-luvulla ja silloinkin lähinnä kaupunkien paremmissa piireissä. Maaseudulla tapa oli monin paikoin harvinainen vielä 1940-luvulla.

Nyt tuntuu, että normaalioloissa esimerkiksi Kainuussa kansalaiset kättelevät toisiaan hanakammin kuin muualla maassa. Suomenruotsalaisissa piireissä kättely voi puolestaan jäädä normaalioloissa väliin, koska tapaamisissa riennetään spontaanisti suoraan halaamiseen.

Intiaanitervehdys ei sovi Linnan juhliin

Entä sitten Linnan juhlat? Mitä suomalaisten harvinaislaatuisesta yhteisestä leirinuotiosta jää jäljelle, jos kansalaiset eivät voi enää 6. joulukuuta seurata televisiosta rituaalia, jossa presidenttipari kättelee 1 800 ihmistä?

Tilalle on tarjottu kumarrusta ja niiausta, mutta niihin liittyy mielleyhtymiä herraskaisesta luokkayhteiskunnasta hallitsijoineen ja alamaisineen. Intiaanitervehdys taitaa puolestaan lipsahtaa kulttuurisen omimisen puolelle.

Parasta olisi, jos itsenäisyyspäivänvastaanotto 2020 peruttaisiin kokonaan. Sillä tavoin presidenttipari antaisi ymmärtää, että nyt ei ole sellaisen meiningin aika.

Vaihtoehtona kyseeseen saattaisivat tulla jonkinlaiset koko kansan etälinnanjuhlat, joihin Ilkka Kanerva, Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja muut vakiovieraat voisivat muiden mukana osallistua sovelluksella kotisohvalta verkkarit jalassa.

Ruotsalaiset sovelsivat tekniikkaa kesällä Allsång på Skanseniin, omaan leirinuotioonsa.

Päivän lehti

28.9.2020

Fingerpori

comic