Uutiset

En ikävöi kotiin, se on mukanani

Silloin tällöin minulta kysytään matkoillani, kaipaanko kotiin. Yleensä vastaan lyhyesti: en. Sillä koti on minussa, kanssani, siellä, missä olen.

Toki ikävöin ihmisiä, paikkoja, eläimiä, keskusteluja, kokemuksia, aistien todistuksia, joskus menneitä, joskus tulevia. Mutta nämä ikävät eivät yhdisty kodin olemukseen.

Olen kokeillut ja tarkastellut kodin ideaa sekä ulkoisista että sisäisistä lähtökohdista käsin. Olen asunut, sisustanut ja viipynyt asunnoissa, mutta en ole aina tuntenut olevani kotona. Joskus olen tuntenut olevani väärässä paikassa tai yksin seurassa, koska en syystä tai toisesta ole ollut tyynesti itsessäni ja yhteydessä olemiseen.

Ja kuitenkin olen kotonani missä tahansa. Työskentelen eri maissa, ja kotiudun paikkoihin saman tien. Uusi paikkakunta tervehtii minua tavallaan, tarjoaa yksityiskohtiaan kotiin saapumiseen.

Uudessa huoneessa kuulostelen tilan asettumista itseeni, ja saman tien ilo on tässä. Ja jos muita ihmisiä on paikalla, kuuntelen ja puhelen, ja läsnäolossa koti on jo tässä.

Kodin kokemus on ennen muuta tunne, ja se muovautuu suhteessa kunkin historiaan. Juureni ovat äidinkielessäni, eivät niinkään maaperässä, jolla olen ottanut ensimmäiset askeleeni. Toisaalta kotia ja identiteettiä ilmenee vaikkapa rakkaudessa kuusimetsään ja valoisaan kesäyöhön, tai järkähtämättömän optimistisissa askareissa keskellä talven ehdottomuutta. Ehkä mielikuvien, elämysten ja tekojen voima onkin juuri se asia, joka luo kodin sisääni ja ympärille niin Berliinissä kuin Bogotássakin.

Identiteetti syntyy pitkälti kulttuurista, ja sen ilmenemismuodot ovat osa kodin kokemusta. Oman olemiseni tekevät lukeminen ja radio kotoisaksi – kun uppoudun tekstiin ja kuunteluun, olen siinä, missä minun kuuluukin juuri nyt olla. Myös jokin aivan uudenlainen ja outo elämys voi voimistaa kotona olemisen tunnetta, ehkä siksi, että löytämisen ilo on voimallista, ja ilo on kotoisaa. Mutta etenkin siksi, että kulttuurin kokeminen on ihmisille yhteistä. Joku aina luo, muovaa, esittää tai ilmentää, katselee tai kannustaa jotakin, ja meillä on oma osamme siinä porukassa.

Kodin tunne on yhteyden tunne. Koti on side maailmaan, ja maailmassa ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa ja maailmaan. Me olemme joka tapauksessa kotona ihmiskunnassa, koska emme voi olla muualla. Ja siksi yksin ja vieraiden ihmisten kanssa on mahdollista olla yhtä kotona kuin läheisten.

Yhteydestä kodin idea kiertyy taas lapsuuteen. Varhaisessa kodissa on ollut tiettyjä ihmisiä ja tapahtumia. Missä koti on noissa paikoissa ja ihmisissä, entä niiden jälkeen? Onko koti muistissa, toisaalla, tulevaisuudessa vai juuri tässä, meissä?

Itse en ikävöi kotiin, sillä koen, että silloin kaipaisin olemassaolon ulkopuolelle, olisin kadonnut itsestäni, muista ja maailmasta.

Kirjoittaja on Janakkalasta kotoisin oleva runoilija ja maailmanmatkaaja.

Tuoreimpia artikkeleita