fbpx
Uutiset

En kaipaa vähääkään 1970-lukua

Kuulin pitkästä aikaa (auto)radiosta Eppu Normaalin kappaleen Poliisi pamputtaa. Aivan kuin sattuman kiusalla ajoin juuri silloin 3-tietä Ylöjärven tienoilla.

Noinko huonoa musiikkia kuuntelimme Jalasjärven uimahallin baarissa noin vuonna 1977, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Siinä ajassa ja paikassa Pidetään ikävää toimi, mutta ei enää.

Puhuttelevat tilitykset Kitara ja kivääri sekä Nuori poika olivat oma lukunsa, mutta niistä ei enempää, ettei mene liian herkäksi. Kaikella on aikansa ja joskus rankatkin rajansa.

En kaipaa vähääkään mustavalkoiselle 1970-luvulle.

Silloin oli melkein pelkästään synkkää ja ikävää, kun taas nykyajan nuorisolla on monta syytä tyytyväisyyteen. Esimerkkejä riittää. Suomalainen äärimmäisen laadukas rockmusiikki paistattelee maailmanmaineessa.

Ennen vanhaan jääkiekon MM-kisoissa tuli “suurilta” järjestään turpiin että kolisi. Jos nyt ei Venäjää aina voiteta 6-0, on piru merrassa.

Olkaa nuoret siis onnellisia oloonne. Ette tarvitse elämäänne Eppu Normaalia kuten aikanaan me Urho Kekkosen ja YYA:n Suomessa maailmankuvaamme muodostaneet.

Silloin kun mikään ei jaksanut kiinnostaa vähääkään, tuli punk Pohjanmaallekin kuin tilauksesta.

Mitään hirmuista kansanliikettä ei uusi aalto tosin kotikulmillani nostattanut, ja hyvä niin. Ratsian konserttia oli paikallisessa suojeluskuntatalossa kuuntelemassa tasan kaksi ihmistä. Mitäs väliä muista ja massoista, jos on itse löytänyt oman juttunsa.

Se oli elämän maistelua, varmaan hölmöä ja lapsellista kapinaakin, mutta samalla peräänantamatonta sitkeyttä. Pelle Miljoonaa kuuntelemaan matkustimme kaiken maailman Kihniön perämetsien kautta linja-autolla Parkanon Käenkoskelle asti.

En ikinä painanut muistiini, monestiko näin Eput lavalla, mutta orkesterin myöhempien vaiheiden valossa olen varma, että aivan riittävästi.

Viimeisin ja viimeinen kerta oli Jyväskylän Ilokivessä joskus 1980-luvun jälkipuoliskolla. Ellen pahasti erehdy, kysymys oli jonkin sortin jäähyväiskeikasta.

Olkaa myöhempien aikojen pyhät Eppu-fanit mitä mieltä hyvänsä, mutta Maximum Jee&Jeen jälkeen yhteen ura on ollut loputonta alamäkeä.

Eipä ole kuultu Ratsiasta. Poistuivat aikanaan näyttämöltä, mutta eivät silti unohdu.

Eppu Normaali on saman ajan tuotteena muuttunut masentavalla tavalla ikoniksi kansakunnan kaapin päälle ja samalla katkerasti pettänyt oman sukupolvensa protestin, joka tietysti, kuten kapinan kuuluukin, kohdistui aika lailla summittaisesti vallitsevia oloja ja pakkovaltaa vastaan. Pakkovaltaan kuuluu myös rahan valta.

Eput ovat myyneet itsensä ja aatteensa, jos sitä koskaan oli olemassakaan. Toivottavasti muusikoilla on ollut edes hauskaa vanhetessaan.

Eppu Normaali tavoittaa yhä uusia ja uusia kuuntelijoita sellaisesta väestä, joka ei koskaan ole elänyt nuoruuttaan. Samat syntymävanhat tyypit hankkivat elämänsä unelman, moottoripyörän, vasta siinä vaiheessa, kun olisi kohta järkevämpää ostaa rollaattori.

Menot