En mää mittä syyllist kaipaa

 

Poliisille on oikein laissa määrätty velvollisuus neuvoa ihmisiä. Hyvä määräys. Valitettavasti vastaanottajille ei ole määrätty mitään velvollisuutta. Joskus neuvot osuvat ja niistä jopa kiitellään.
 
Reaktioita on myös muunlaisia. Itsesyyllistäminen saa aikaa melkoisen reaktion ja hyökkäävä puolustautuminen alkaa. Mielikuvitus saa aikaan suurten selitysten vyöryn. Omalle tekemättömyydelle luodaan perustelujen vyöry. Neuvoilla ei syyllistetä, vaan halutaan muistuttaa.
 
Viime päivien puheenaihe on ollut pikkulasten auttaminen. Suurin osa ymmärtää ja mieltää asian, että pientä lasta on autettava, jos näkee lapsen seikkailevan vaarallisilla alueilla. Nämä ajattelevat ihmiset tekisivät sen ilman mitään pelkoja. Jostain kätköistä kuitenkin nousee ihmisiä, joiden mielikuvitus oman tekemättömyyden selittämiseen on aivan uskomaton.  Huimia syitä keksitään ja niihin haetaan vahvistusta. Vahvistukseksi löytyy monta hevosmiesten tietotoimiston varmaa tietoa.
 
Huimimpia väitteitä on ollut, että kaikki miehet leimataan pedofiileiksi, jos auttavat lasta.
 
Keskustelupalstat pursuvat varmoja tietoja vaikeuksiin joutuneista. Yhdelläkään näillä vaikeuksiin joutuneilla ei taida olla nimeä tai henkilötunnusta. Fiktiivisiä olentoja. Kyllä poliisi tietäisi tällaisista tapauksista, sillä vain poliisi tutkii tällaisia rikoksia. Millään hakukeinolla ei kuitenkaan löydy rikosilmoituksia auttavan ihmisen pedofiiliepäilyistä. Onko tässä maassa joku piilopoliisilaitos, joka tutkii pelkästään tällaisia juttuja? Kertokaa oikealle poliisille sellaisesta.
 
Huhut ja näennäisvarmat tiedot leviävät erilaisissa yhteisöpalveluissa, joita myös sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan. Siellä löytyy aina kirjoittaja, joka kertoo tietävänsä tai tuntevan pari ihmistä, jotka ovat joutuneet poliisin piinapenkkiin tällaisesta toiminnasta. Selittelyn mestarit pääsevät näillä sepustuksilla perustelemaan omaa välittämättömyyttä lähimmäisestä. Jostain perunakellarin pimeydestä on helppo ammuskella tällaisilla tiedoilla ja pelotella ihmisiä.
 
Ihmisten yhteisöllisyys tuntuu olevan vain tietokoneen varassa. Viihdytään yhteisöpalveluissa ja uskotaan jokainen kirjoitus. Nähdään jossain auton pysähtyvän lapsen luo. Heti pukataan auton merkki ja malli julkisuuteen ja varoitetaan vaarallisesta pedofiilistä. Pyydetään levittämään tietoa.
 
Totta on, että myös pedofiilejä on, mutta onneksi todella vähän. Ei jokaisen puskan takana pyllistele pedofiili. Parempi olisi antaa viranomaisten selvittää asiaa kuin alkaa itse yksityisetsiväksi. Missään tapauksessa ei pidä ruveta tuomioistuimeksi.
 
Yhteisöllisyys ja välittäminen tuntuvat vähenevän sitä mukaan kun nettimaailman yhteisöpalveluiden yhteisöllisyys lisääntyy. Liian helppoa on anonyyminä keksiä perusteluita ja virheellisiä väitteitä. Ammatikseen ihmisiä auttavat tuskastuvat vaaralliseen vastarintaan.
 
Anonyymillä tuntuu olevan pätemisen tarve. Hän haluaa päästää liikkeelle superperustelun tekemättömyydelle. Minua ihmetyttää mistä löytyy niin paljon aktiivisia, jotka haluavat vesittää välittämisen. Ei ole pakko auttaa, jos ei ole siihen tahtoa ja halua. Ei pitäisi kuitenkaan yrittää vaikuttaa vielä ajatteleviin ja auttaviin. He välittävät, eivätkä syyllistä, sen näkee lapsen viattomista silmistäkin.
 

Päivän lehti

8.4.2020