Uutiset

Enää en halua isona valtakunnansovittelijaksi

Lapsena ajattelin, että valtakunnansovittelijalla täytyy olla maailman makein ja mystisin duuni. Se oli sitä tupojen ja Tupolevin veljesten aikaa, kun sovittelunäytelmiä esitettiin vielä kohtuullisen harvakseltaan.

Aina alkoi naurattaa hysteerisesti, kun kaikissa illan tv-uutislähetyksessä toistui sama farssi: toimittaja seistä tapitti jykevien tammiovien edessä ja raportoi suorana, ettei taaskaan ole yhtään mitään tapahtunut. Paitsi että neuvottelut olivat jatkuneet jo kuusi päivää ja 11 tuntia täysin tuloksettomina.

Toisinaan arveltiin tapahtuneen nytkähdyksen neuvotteluissa, mutta kovin epäselvää oli, mihin suuntaan. Journalistin päivän kohokohdaksi muodostui, kun Jorma Reini kävi hakemassa kahvia naama norsunveellä ja totesi toimittajalle äärimmäisen töykeästi, ettei kommentoi neuvottelujen etenemistä millään lailla.

En halunnut isona toimittajaksi.

Olin täydellisen varma, että oikeasti työmarkkinajohtajat läiskivät korttia noissa maratonistunnoissaan. Ei kukaan jaksa neuvotella päivä- ja yötolkulla, ilman että mitään tapahtuu.

Kulissien takana ukot olivat kuitenkin hyviä kavereita keskenään, saunoivat ja lähettelivät kännipäissään kikkelikortteja niuhottaville tasa-arvotantoille. Televisiossa täytyi väkisin esittää jotain vakavan, myrtyneen mutta taistelutahtoisen välimaastosta.

Ja mitä itse valtakunnansovittelija teki loppuvuoden, kun syksyn tulopoliittinen kierros oli hanskassa? Makasi todennäköisesti Malediiveilla pilli kookospähkinässä.

Nyt kaikki on toisin. Enää ei naurata, vaan käy tuoretta valtakunnansovittelijaa Esa Lonkaa syvästi sääliksi. Kaveri on uutisissa ympäri vuoden, lomallaan pääsee tuskin Forssan Vesihelmeä kauemmaksi. Tuskainen ilme naamalla on taatusti aito tällä kertaa.

Vastapeluritkin ovat täysin eri kaliiberia, joukossa jopa naisia. Saunominen ei taida tulla kysymykseen.

Pääsin tarkkailemaan etäältä AKT:n Timo Rätyä viime viikolla Sitran foorumissa. Mies oli ”siviilissäkin” suorastaan psykoottisen ilmeetön ja karipekkakyrömäisen terävä. Ei hymynhäivääkään koko päivänä, tuskin smalltalkin murustakaan edes kahvilla. Mieleen tuli Vladimir Putin ja KGB.

En haluaisi neuvotella Rädyn kanssa mistään, koska häviäisin.

Ehkä Lonka saa kohta hermoromahduksen, ja joudutaan hakemaan taas uutta valtakunnansovittelijaa. Ehdotan, että valittaisiin sovittelijaksi joku aivan keskeinen elinkeinoelämän vaikuttaja, jolloin EK:ssakin tajuttaisiin, mitä hulluutta liittokohtainen neuvottelu käytännössä on. Turvallinen tupo tekisi paluun ja Suomi voittaisi.

Vaikka mediasta saa kuvan suomalaisten kyllästymisestä lakkoiluun, gallup kertoi, että oikeasti vain 59 prosenttia tuomitsi ahtaajien työtaistelun. Se on perin alhainen luku, kun miettii, kuinka sympaattisia ovat kännissä muutosturvasta mölisevät hampaattomat urosvalaat, jotka kansakoulupohjalta kiskovat 50 tonnin vuosiliksaa.

Työtaisteluissa on aina useampia osapuolia, mutta montaa turhaa lakkoa ei tässä tilanteessa enää kestettäisi. Nyt Suomi on kuin sormiaan katkova konserttipianisti.

iisakki.kiemunki@hameensanomat.fi

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic