Kolumnit Uutiset

Enemmän tilaa, enemmän tavaraa

Kun aloin mieheni kanssa keskustella yhteen muuttamisesta, kävi pian selväksi, ettei hän oikeastaan halunnut luopua vuokra-asunnostaan. Ainoa vaihtoehto olisi siis ollut, että muutan hänen luokseen 31 neliön puutaloyksiöön.

Tajusin, miksi hän rakasti kotiaan. Se oli viihtyisä, edullinen ja sijainniltaan loistava. Ilmoitin hänelle kuitenkin heti, että minä, aikuinen nainen, en todellakaan olisi ikinä muuttamassa jonkun kanssa kahdestaan yksiöön.

Sitten muuttui rahatilanne. Kuluja piti karsia mahdollisimman paljon. Hampaita kiristellen jouduin vetämään julistukseni takaisin. Niin minä sitten löysin itseni ja kamppeeni sieltä 31 neliöstä.

Suomalaiset haluavat asua väljästi. Otsikoissa valitellaan vähän väliä suomalaisten asuntojen ahtautta etenkin pääkaupunkiseudulla.

Uudellamaalla asumistilaa henkilöä kohti oli vuonna 2015 keskimäärin 36,8 neliötä. Kanta-Hämeessä puolestaan 41,4. Asuminen luokitellaan ahtaaksi, jos asunnossa asuu useampi henkilö yhtä huonetta kohti.

Asumisväljyys on ollut Suomessa nousussa jo vuosikymmeniä. Vuonna 1985 ollessani 2-vuotias asunnot olivat keskimäärin lähes 10 neliötä pienempiä kuin nykyään, puhumattakaan vaikkapa 1960-luvusta. Nyt olemme suunnilleen tasoissa Ruotsin kanssa, ja koko Eurooppaan verrattuna keskitasoa. Ihan hyvin maalta, joka vielä viime vuosisadan alkupuolella oli kehitysmaa.

Suomalaisen asunnon koko on keskimäärin 81,7 neliötä. Yli puolet pienemmässä asunnossa asuvalle se vaikuttaa itse asiassa aika paljolta. Sitä paitsi, oli tilaa sitten 20 tai 200 neliötä, sen saa varmasti täyteen tavaraa. Valitammeko siis turhaan?

Asumistilani on nykyään siis 15,5 neliötä. Kuvittelin, etten kestäisi tuossa tilassa vuottakaan. Nyt vuosi on jo kohta kulunut. Pääni ja parisuhteeni ovat edelleen kasassa.

Olemme tietenkin joutuneet tekemään kompromisseja. Vaatekaappeihin ei voi hankkia turhaa täytettä. Sohvaa meille ei mahdu. Astioista ja liinavaatteista suurin osa on varastossa.

Toisaalta vaatehankintoja on pakko harkita. Tavaroita ei jätä lojumaan, sillä muuten kämppä alkaa muistuttaa kaatopaikkaa. Riidellessä ei voi paiskoa ovia, koska niitä ei ole. Koska pienessä tilassa on hankala mököttää, lähden usein kävelylle viilentymään. Kotiin palatessa olen tyyneyden perikuva. Ja mikä parasta, asumiskuluni ovat pienemmät kuin koskaan!

Vastoin oletuksiani elämänlaatuni ei siis ole kärsinyt. (Se julistuksen takaisinveto tosin kirvelee edelleen.)