fbpx
Uutiset

Energian kauppa oli todella tyhmä ja fiksu

Kun Vattenfallin uutisoitiin harkitsevan toimintojensa myymistä myös Suomessa, niin Hämeenlinnassa alkoi spekulointi, paljonko sähköverkkojen takaisin saaminen maksaisi.

Vuosikymmenen takaisen Hämeenlinnan Energian ja vielä vanhemman Hämeen Sähkön kauppojen haavat ovat kaikkea muuta kuin parantuneet.

Tiedän vallan hyvin, minkälaista palautetta tulee viereisen sivun jutuista ja arpien avaamisesta. Kaupan vastustajien mielestä Vattenfallille ei saisi antaa suunvuoroa. Juttua pidetään puolueellisena, vääristeltynä ja toimittajaa täysin vääränä henkilönä asioista mitään kirjoittamaan.

Toisaalta kaupan puolustajat kiroavat, että miksi tätä nyt enää pitää kaivella. Sata argumenttia jää siltäkin puolelta mainitsematta.

Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään sidettä näihin muinaisiin yhtiöihin tai päätöksiin. Tuttuja, tovereita ja ystäviä löytyy rintamalinjojen molemmin puolin, osa jo manan majoilla.

E
i
tarvitse olla nero ymmärtääkseen, ettei myyntihinnalla saisi nyt verkkoja takaisin, ei läheskään. Ja totta, ruotsalaiset ovat päässeet hyvin rahastamaan, kun ei ole toistaiseksi tarvinnut paljoa investoida.

Investoinnit ovat silti edessä pomminvarmasti. Pölhöä on myös ajatella, että kauppojen aikaiset markat olisivat sama asia kuin nykyiset eurot. Maailma on nyt kovin erilainen muutenkin.

Kun kävin läpi vanhoja lehtijuttuja, muutoksen kyllä huomasi. Valtuuston kuuluisassa Energia-kokouksessa monet perustelivat kantaansa vaikka sillä, että pian data kulkee sähkökaapeleita pitkin ja sitä myötä avautuu mullistavia mahdollisuuksia.

Jokainen tietää, minkälaisia reittejä pitkin tietoliikenne nykyään sujahtelee.

Hämeenlinna olisi todennäköisesti nyt kovin erinäköinen, jos Energiaa ei olisi myyty. Ei olisi ollut selkänojaa Verkatehtaisiin ja kehittämiseen, tai ainakin veroprosentti ja velkamäärä olisivat ampuneet läpi kaikkien kattojen.

Toisaalta kaupunkilaisen lompakossa olisi täydempää, kun ei tarvitsisi maksella maaseudun ilmakaapeleiden tiputtamista maan poveen. Isoissa kaupungeissa, joissa on vielä oma verkkoyhtiö, siirto tulee asiakkaalle tällä hetkellä noin sentin per kilowattitunti halvemmaksi kuin täällä. Pientalon keskikulutuksella (20 000 kWh) tämä tarkoittaisi paria sataa euroa vuodessa.

Toisaalta Energian rahat ovat tuottaneet sijoitettuna kaikille veronmaksajille vuosittain puolesta veroprosentista yhteen, eli satasesta kahteen per vanha hämeenlinnalainen. Näissä arvioissa ei kuitenkaan ole mukana vielä kaukolämpöä.

Olisi muuten ollut jännää, mitä kuntaliitoksessa olisi tapahtunut, kun kaupunkilaiset ja maalaiset olisivat olleet eri verkkojen piirissä ja omassa yhtiössä olisi pohdittu maksupolitiikkaa ja osinkojen jakoa…

Kantakaupungin asukin näkökulmasta Energian kauppa näyttää juuri nyt todella tyhmältä. Mutta koko seudun kehittymisen ja vetovoimaisuuden kantilta ihan fiksulta liikkeeltä.

Lopulta kokonaisuus vaikuttaa kaupunkilaisen elämään, vaikkei kulttuurista nauttisikaan.

Iisakki Kiemunki

Menot