fbpx
Uutiset

Energiaratkaisuja ei pääse pakoon

Kevättä kohti kääntymässä oleva pakkastalvi nosti sähkön kuluttajahinnat uusiin ennätyksiin. Ajoin pelättiin sähkön jopa loppuvan. Sen jakelua ja käyttöä suunniteltiin rajoitettavaksi.

Talvesta tosin selvittiin, mutta jokainen kuluttaja näkee ongelmat sähkölaskussaan, joko välittömästi tai muutaman kuukauden päästä. Pörssisähkön keskihinta nousi alkuvuodesta jo yli 45 euron megawattitunnilta. Markkinoilla ennakoidaan sähkön pysyttelevän kalliina ja markkinoiden kireänä vielä pitkään.

Viime päivinä on monelta suunnalta esitetty vaatimuksia ja myös keinoja sähkön saatavuuden turvaamiseksi ja hinnan pitämiseksi aisoissa.

Energiaa paljon käyttävä teollisuus esitti pari viikkoa sitten uuden suuritehoisen sähkökaapelin rakentamista Venäjältä Suomeen.

Metalliliiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa (sd.) puolestaan panisi pikaisesti kuudennen ydinvoimalan lupahakemuksen vireille. Liittojohtaja pelkää raskaan teollisuuden kaikkoavan Suomesta, jos energiakustannukset karkaavat käsistä. Sähkön tuotantokustannuksia ja niiden myötä markkinahintoja kohottaa myös päästökauppa. Siitä tuli pysyvä kustannustekijä.

Energiapeli on selvästi kovenemassa. Yritysmaailman rinnalla energialla on vaikutusta myös kansainväliseen politiikkaan, maiden välisiin suhteisiin.

Irakissa käydään sotaa paitsi demokratian nimissä, myös alueen öljyvarojen herruudesta.

Venäjän ja Ukrainan suhteet kiristyivät taannoin, kun venäläiset korottivat naapurilleen toimittamansa maakaasun hintaa tuntuvasti. Yksittäinen kiista osoitti käytännössä, että energiavaroja voidaan käyttää myös painostukseen. Se, jolla on öljyä, sähköä ja maakaasua tai niitä kaikkia, on etulyöntiasemassa suhteissaan maihin, jotka näitä hyödykkeitä joutuvat ostamaan.

Päällisin puolin Suomen sähköhuolto näyttää hyvältä, koska energiantuotanto on monipuolista. Ydinsähkön osuus tuotannosta on runsas neljännes, vesivoimaa noin 16 prosenttia, loput hiili-, tuuli- ja lauhdevoimaa. Munat eivät ole yhdessä korissa.

Merkillepantavaa on tuontisähkön suuri osuus, noin parikymmentä prosenttia kokonaiskulutuksesta. Jos teollisuus rakentaisi kaapelin Venäjältä, tuonnin osuus ja riippuvuus siitä kasvaisivat entisestään.

Vaatimukset sähkön säästämisestä ratkaisuksi ongelmiin ovat sinisilmäistä haihattelua. Sillä ei voida merkittävästi vähentää kokonaiskulutusta.

Mikäli sähkön hinta halutaan pitää edes siedettävänä ja teollisuuden näkökulmasta kilpailukykyisenä, lisäenergiaa tarvitaan.

Ellei Suomessa haluta lisätä riippuvuutta naapurimaista, vaihtoehdoksi jää rakentaa lisää tuotantokapasiteettia.

Puheet kuudennesta ydivoimalasta voivat vielä tuntua epärealistisilta. Jos ennusteet kulutuksen kasvusta osoittautuvat edes suuntaa antavasti paikkansa pitäviksi, uusi voimala ei voi olla pois suljettu vaihtoehto.

Hiilenmusta tulevaisuus ei ole realistinen. Bioenergialla voidaan kattaa vain osa kulutuksen kasvusta ja vesivoiman rakentaminen on osoittautunut mahdottomaksi. Vaihtoehdot ovat vähissä.

Menot