Uutiset

Englanti selättää suomen

Toimittajan kirjoittamat tekstit ovat mallina ja esimerkkinä lukijoille. Näin alan opiskelijoille hoetaan päivästä toiseen. Vastuuta pitäisi kantaa suomen kielen hyvinvoinnista, sen oikeasta käytöstä ja kehityksestä. Kaikki eivät sitä vastuuta kanna.

Toimittajien kielellisiä lahjoja joutuu nimittäin usein epäilemään. Mielestäni on syytä hivenen huolestua, kun lehtijutussa kerrotaan, ettei Anne Pohtamo aio ”eläköityä misseydestään”. Siis tehdä mitä?

Esimerkillisestä kielenkäytöstä puhuttaessa unohdetaan usein toinen ammattikunta: televisio-ohjelmien suomentajat. Suomessa ihmiset tuijottavat televisiota päivittäin kaksi ja puoli tuntia, ja siihen aikaan mahtuu useimmilla ainakin yksi ulkomainen ohjelma. Yleistää ei saa ja kirjoitusvirheitäkin sattuu, mutta kyllä käännöskukkaset hirvittävät.

Mies televisiossa esittelee ylpeänä saamiaan pystejä ja pokaaleja, ja suomentaja kutsuu näitä palkintoja ”trofeiksi”. Ei ”fak”!
Suomentajat ja toimittajat ovat usein suurelle yleisölle näkymättömiä, mutta heidän tuotoksensa sitäkin näkyvämpiä. Siksi heidän virheensä ovat merkityksellisiä ja kerrassaan ärsyttäviä. He ovat kuitenkin yleensä suomen asialla. Kielemme puolustajat – ja käyttäjät – näyttävät valitettavasti olevan harvassa. Se kiusaa varmasti myös äidinkielen opettajia.

Englanti hiipii yhteiskunnassa koko ajan laajemmalle alueelle. Sitä käytetään yhä suruttomammin korvaamaan suomenkielisiä termejä. Varsinkin tietotekniikka on viime aikoina tuonut paljon englanninkielistä erityissanastoa, jolle ei suomalaista käännöstä ole saatu aikaan. Usein tyydytäänkin lausumaan englanninkielinen sana suomalaisittain, kuten tsätti.

Urheilusanasto on myös saareke, jolle normaalit kielen lainalaisuudet harvoin ulottuvat. Kuka toisaalta kaipaa korrektia suomea, kun televisiosta tulee ”hyvää hokia” höystettynä Timo Jutilan kommenteilla. Golfissa on sentään huomattu, ettei laji selkenisi yhtään, vaikka birdiet ja swingit suomennettaisiinkin.

Englanti ja suomi yhdistetään nykyisin rakentamisessakin sujuvasti, kun puhutaan erilaisista suurten rakennusten keskittymistä eli ”parkeista”. Park-sanan tälle merkitykselle olisi pitänyt aikanaan miettiä jokin hyvä suomenkielinen vastine. Rypäs järjettömän suuria taloja parin puun keskellä ei vastaa minun käsitystäni puistosta.

Ei Innoparkillakaan tarkoiteta puistoa, jonka olisi somistanut Nelosen sisustusohjelman väki. Tähän nimeen on kuitenkin tyytyminen, ja se on sääli. Hämeenlinnassa kun on osattu sanoa kaupunginpuistoa Parkiksi iät ja ajat.

Käydessään äskettäin pitkästä aikaa Suomessa eräs ulkomailla asuva tuttavani tokaisi, että pian täällä varmaan puhutaan suomen sijasta englantia. Luulin sitä ensin tsoukiksi.

Ehkä miehen puheessa kuitenkin oli perää.