Uutiset

Enkelin apua tarvitaan

Vaikka enkeleiden olemassaoloa ei voidakaan todistaa tieteellisesti, ovat ne kirjailija ja enkelitutkija Olli Seppälän mielestä ainakin jossakin mielessä totta. Oikeastaan koko kysymys on turha, jos kerran yli puolet eli 2,5 miljoonaa suomalaista uskoo enkeleihin ja neljännesmiljoona sanoo nähneensä enkelin.

Enkeli on harvinaisen sitkeässä elävä arkkityyppi ja kiinteä osa länsimaista kulttuuria. Jo satojen vuosien ajan enkelit ovat eläneet taiteessa, lauluissa ja käsitteistössä, mutta myös nyt rihkamana lahjakauppojen hyllyillä.

– Enkelit edustavat kaikkea kaunista ja hyvää. On lohdullista tietää, että niin moni uskoo Suomessa vielä hyvyyteen. Pahuuteen uskoo vain marginaalinen osa suomalaisista ja silloinkin se on yleensä puberteettista poseerausta, Seppälä painottaa.

Viisi kirjaa enkeleistä kirjoittanut Seppälä korostaa, että kristillisen käsityksen mukaan enkeli on Jumalan varjeluksen ja läsnäolon vertauskuva.

Enkeli on viestinviejä ihmisen ja Jumalan välillä, eräänlainen pyhyyden välikappale, mutta ei itsenäinen uskonto tai palvonnan kohde.

– Enkelit ovat ihmiselle välttämättömiä vertauskuvia, joiden avulla voi puhua vakavistakin asioista. Enkelistä puhuminen on helpompaa kuin Jumalasta puhuminen.

Ihminen ei voi muuttua enkeliksi
Yleensä enkelit ovat ilmestyneet ihmisille valoilmiönä elämän käännekohdassa. Enkelit ovat lohduttaneet ja varjelleet näkijäänsä. Ihanasta enkelistä huokuu myönteisyyttä ja lämpöä, joka antaa voimaa vaikeissa elämäntilanteissa.

– Enkelillä on näissä kokemuksissa harvoin fyysistä hahmoa. Joskus se voi olla vain ääni tai vahva tunne siitä, että on jonkun suojeluksessa. Joitakin enkelin ääni on varoittanut esimerkiksi vaarasta aivan viime hetkillä.

Olli Seppälällä itsellään ei ole enkelikokemusta. Se on hänen mielestään vain hyvä, sillä se vapauttaa hänet tekemään enkelitutkimusta, joka ei perustu omaan missioon tai vahvoihin tunteisiin.

– Minä haluan ajatella enkeleistä loogisesti. Ihminen ei voi muuttua kuoltuaan enkeliksi, sillä niin enkelit kuin ihmisetkin on Raamatun mukaan luotu. Ihminen ei vaihda kuoltuaan lajia, vaikka sielun kuolemattomuuteen uskottaisiinkin.

Enkeli on Olli Seppälän mielestä tavattoman monisyinen henkiolento. Se symbolisoi eri ihmisille eri asioita ja on siksi äärettömän käyttökelpoinen ja väljä käsite.

– 1970- ja 1980-luvuilla enkeli unohdettiin. Maallistuminen ei kuitenkaan ennustuksista huolimatta merkinnyt uskonnon, vaan kirkon merkityksen vähenemistä. 90-luvulla alkanut enkelibuumi oli todella voimakas ja osoitti, että ihmiset haluavat uskoa ja tarvitsevat lohtua. 2000-luvulla suurin buumi on ohi, mutta enkelit tulivat jäädäkseen, Seppälä miettii.

Olli Seppälä on erityisen hyvillään siitä, että enää ei tarvitse pelätä leimautumista, kun puhuu enkelikokemuksistaan. Elämyksellisyyteen nojaava aika ymmärtää ja sallii erilaisuutta aivan eri tavalla kuin vielä 90-luvun alussa.

Kuvataide muuttaa enkeliä
Kotimaa-lehden ilo-liitteen päätoimittajana työskentelevä Olli Seppälä kiinnostui enkeleistä 90-luvulla enkelibuumin alkaessa. Hän oli jo pitkään tutkinut uskonnon ja populaarisuuden suhdetta, kun enkeliuskon voimistuminen sai hänet hätkähtämään toden teolla.

Seppälä halusi kirjojensa avulla selvittää ennen kaikkea itselleen, mistä enkeleissä on kyse. Ensimmäinen kirja Näkymättömän hipaisu ilmestyi vuonna 1995.

– Loppujen lopuksi kirjoja tulikin viisi. Viimeisen on runokirja, jossa olen yrittänyt selvittää omia yksityisiä ajatuksiani enkeleistä. Runous on monessa mielessä helpoin tapa kirjoittaa enkeleistä, Seppälä kertoo.

Enkelin ilmenemismuotoja on hyvin monissa eri uskonnoissa. Meidän tuntemamme enkelin juuret ovat islamissa, juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Raamatun enkelit ovat miehiä, joista vain kerubeilla on siivet.

– Kuvataiteet ovat muuttaneet enkeleiden ulkonäköä eniten. Siivet enkelille ilmestyivät 300-luvulla. 1600-luvulta lähtien enkelit on esitetty naisiksi tai androgyyneiksi. Perinteinen enkelikäsitys elää sitkeässä. Ihmisille enkeli on usein vain sen tutun kiiltokuvan tai joululaulun enkeli.

Näyttää siltä, että enkelit eivät ole häviämässä minnekään. Tästä osoituksena on esimerkiksi se, että kansallistauluksi valittiin juuri Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli. Enkelit ovat mainoksissa ja rokissa, mutta ne tarkoittavat edelleen hyvää niin kuin kautta aikojen.

– Enkelikäsityksiä on monenlaisia. Olin Kuopiossa taidenäyttelyssä, jossa yhdessä työssä oli kaksi höyhenillä päällystettyä pokasahaa vierekkäin, kuin siivet. Tämä enkelikäsitys sai minutkin hätkähtämään. (HäSa)