Uutiset

Ennakkoluulojen selättäjä

Miksi joku nainen on äänessä kesken pelin? Olisi hiljaa ja keskittyisi naisfutikseen! Minä en halua kuunnella naista miesten jalkapallo-ottelussa.

Ohessa muutamia poimintoja sosiaalisen median maailmasta Ranskan ja Albanian välisen jalkapallon EM-kisojen kamppailun jälkeen. 

Somemyrsky leimahti täyteen voimaansa, kun Yle marssitti alle 19-vuotiaiden tyttöjen maajoukkuevalmentajan Marianne Miettisen televisioon kommentoimaan kyseistä peliä. 

Kaikki katsojat eivät olleet tästä mielissään. Syntyi kohu, jossa jalkapallon kommentoinnista tuli sukupuolikysymys: miksi nainen ei voisi olla kommentaattorina miesten jalkapallo-ottelussa?

– Siitä tuli kohu, vaikka mitään sen arvoista siinä ei ollut. Menin tekemään työni samalla tavalla kuin muutkin asiantuntijat. Tiesin, että olin uutena kasvona tarkkailun keskipisteenä. Sen takia tein ennakkovalmistelut mahdollisimman hyvin, jotta en tekisi virheitä, Miettinen kertaa.

– Mutta sitten siitä tuli tasa-arvokysymys.

Tuo kysymys henkilöityi Miettiseen. 

Hän oli EM-kisoissa Ylen naiskommentaattoreista ensimmäinen, joka esiintyi televisiossa. Tämän takia maajoukkueluotsi sai niskaansa valtaosan kaikesta negatiivisesta – ja myös positiivisesta – palautteesta.

Mutta tuohon Miettinen on tottunut.  

Hän on ollut ”ensimmäinen nainen” urallaan jo monta kertaa aiemmin. 

Televisioesiintymisen taustalla on pitkä ja menestyksekäs taival jalkapallossa.

Valmentajan tarina kuningaslajissa sai alkunsa jo ennen kuin hän sitä itse ymmärsi. Marianne Miettiselle jalkapallo on ollut aina osa arkea.

– Synnyin sellaiseen perheeseen, jossa isä (Pauli) on täysi futishullu. Jalkapallo on aina ollut läsnä, ja olen tavallaan kasvanut sen pariin.

– Isä oli myös Palloliiton koulutuspäällikkö, joten valmentaminen tuli tutuksi lapsena.

Tämän takia ei ollut yllätys, että Miettinen muistutti jo pelaajana valmentajaa.

– Olin kuin kenttävalmentaja ja ohjasin peliä rasittavuuteen asti. Raukat (pelikaverit) joutuivat aina kuuntelemaan neuvojani.

Miettinen nousi pelaajana naisten liigatasolle asti, mutta sitten eteen tulivat opinnot. 

Lupaava pelaaja muutti koulun perässä Jyväskylään, missä ei ollut joukkuetta Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

Reissaaminen pääkaupunkiseudulle pelien ja harjoitusten perässä oli rankkaa, joten Miettinen joutui tekemään kovan päätöksen: pelaajaura loppui vain 22-vuotiaana.

– Elämäntilanne oli silloin sellainen, että laji jäi. Ensimmäistä kertaa elämässäni painopiste oli jossain muualla kuin jalkapallossa.

Mutta koska Miettinen oli kasvanut lajiin, ei sen parista voinut pysyä poissa.

Paluuta hän ei tehnyt pelikentälle, vaan sen laidalle. Miettisen nappulakengät pysyivät naulassa, ja hän ryhtyi päätoimiseksi valmentajaksi vain vähän yli parikymppisenä.

– Isän työtä seuratessani mietin, että tuota haluan joskus tehdä. En kuitenkaan missään vaiheessa olettanut lopettavani niin nuorena.

Pitkä valmentajaura sai lähtölaukauksensa vantaalaisessa Tikkurilan Palloseurassa, minne Miettinen päätyi isän tuttavan avulla. Ensimmäinen oikea valmentajapesti Ykkösen seurassa oli nuorelle naiselle kova paikka.

– Joukkueessa oli minua vanhempia pelaajia, enkä ollut siinä vaiheessa käynyt edes valmentajakursseja. Sen verran olin kuitenkin kasvanut valmentamiseen isän työn kautta, että pesti sai minut kiinnostumaan.

Kahden TiPS:ssa vietetyn vuoden jälkeen Miettinen valmensi kauden verran Ruotsin Ykkösessä Borens IK:ssa, minkä jälkeen tie vei takaisin pääkaupunkiseudulle ja Puistolan Urheilijoihin. Siellä hän työskenteli koko seuran juniorivalmennuspäällikkönä ja valmensi naisten edustusjoukkuetta. 

Samalla Miettinen kouluttautui uudessa ammatissaan. Ensiksi hän suoritti UEFA:n alempia valmennuskursseja ja vuonna 2006 Pro-lisenssin, joka oikeuttaa valmentamaan Suomessa ja maailmalla korkeimmalla miesten ja naisten sarjatasoilla. Hänestä tuli samalla ensimmäinen nainen Suomessa, joka omistaa kyseisen tittelin.

– Ikävä kyllä olen yhä ainoa nainen Suomessa, jolla on tuo lisenssi. Tavoitteeni on, että tulevaisuudessa asia ei näin ole. 

– Täällä ei ole ehkä ollut tavoitteellisia naisvalmentajia. Pro-lisenssi on valinta, jossa halutaan huippuvalmentajaksi.

Sellaiseksi Marianne Miettinen totisesti halusi.

Hän oli Pro-vuosikurssinsa priimus, vaikka mukana oli esimerkiksi HJK-valmentajan Mika Lehkosuon kaltaisia liigatasolla meritoituneita nimiä. 

Kovassa myötätuulessa ollut valmentajaura huomattiin myös Palloliitossa, joka nappasi lupaavan luotsin riveihinsä koulutuspuolelle. 

Siellä Miettinen työskenteli puolentoista vuoden ajan huippuvalmentajien kanssa ennen kuin nimi kiiri jälleen länsinaapuriin asti. Ruotsin liigassa eli Damallsvenskanissa pelannut Stattena IF osoitti kiinnostusta Miettistä kohtaan.

– Pari päivää itkin ja mietin, mitä teen. Minulla oli vakityöpaikka ja duuni, jossa viihdyin. 

– Vastapainona oli vaihtoehto, jossa lähden ammattivalmentajan epävarmalle uralle. Tilanteeseen, jossa hyppään nousijajoukkueen puikkoihin kaksi kuukautta ennen kauden alkua. Ymmärsin, että mahdollisuudet onnistua ovat hyvin pienet.

Epävarmoista lähtökohdista huolimatta Miettinen lähti vuonna 2009 Ruotsiin, ja hänestä tuli sarjan historian ensimmäinen suomalainen päävalmentaja.

– Halusin valmentaa, joten lähdin. Eihän se sitten hyvin mennyt, hän nauraa.

Ruotsin-matka päättyi vielä saman kauden aikana, kun Miettinen erosi tehtävästään huonojen tulosten takia.

– Lähdin sinne Pro-kurssin priimuksena, joka kuvitteli osaavansa helvetisti. Osasinkin teoriassa, mutta käytännössä olin sille tasolle raakile. 

– Olen kiitollinen kokemuksesta. Se opetti minulle paljon ja auttoi kehittymään.

Tämän jälkeen Marianne Miettinen palasi Suomeen Åland Unitedin riveihin, mistä Palloliitto nappasi tutun valmentajan nopeasti takaisin suojiinsa. Viimeiset vuodet Miettinen on valmentanut menestyksekkäästi eri ikäkausimaajoukkueita. 

Sopimus loppuu joulukuussa, joten tulevaisuus on avoinna.

– Naisten maajoukkueen päävalmentajapestistä en ole tällä hetkellä kiinnostunut, mutta tulevaisuudessa varmasti. Jossain vaiheessa haluan myös palata ruohonjuuritasolle päivittäiseen valmentamiseen, sillä maajoukkuevalmentaja on enemmän manageri kuin valmentaja.

– Tällä hetkellä koen sydämen asiana suomalaisen naisjalkapallon auttamisen. Sitä haluan jatkossakin kehittää.

Kehittäminen. Se onkin sana, jota Marianne Miettinen viljelee paljon puheessaan. Hänen ajatusmaailmassaan kaikki on mahdollista, jos vain kehittyy tarpeeksi hyväksi. 

Sen hän on jo osoittanut, oli kyse sitten Pro-lisenssistä, ensimmäisestä suomalaisen päävalmentajapestistä Ruotsissa tai televisiokommentoinnista. Kaikki ovat temppuja, jotka hän saavutti ensimmäisenä suomalaisnaisena.

Marianne Miettisen mukaan sukupuolella ei pitäisi olla mitään väliä.

– En ole ikinä ajatellut, että jokin ei olisi minulle mahdollista. Minun ajatusmaailmassani osaaminen kertoo kaiken. Jos minut valitaan johonkin, pääsen sinne osaamiseni takia. Jos en, pitää kehittyä ja tulla paremmaksi. 

– Sillä ei pitäisi olla mitään väliä, onko nainen vai mies. En halua olla kiintiönainen.

Sellainen hän ei totisesti ole. Parempikin nimi löytyy: tienraivaaja.

– Ehkä olen haluamattakin sellainen, mutta en halua tehdä siitä numeroa.

– Sen sijaan haluan, että kaikilla muillakin on mahdollisuus tehdä haluamiaan juttuja. Sukupuolella ei siinä ole mitään merkitystä, vaan osaamisella. Hienoa, jos olen tätä pystynyt edesauttamaan, Miettinen sanoo.

 

Asiasanat

Päivän lehti

5.6.2020