Uutiset

Ensimmäinen anomus erityisluvasta

Perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini on valmis viemään joukkonsa vaalien jälkeiseen hallitukseen. Tieltä on kuitenkin raivattava ainakin yksi este: Soini haluaa puolueelleen erityisluvan äänestää eduskunnassa EU-rahastoja vastaan.

Soini rukkasi merkittävästi kantaansa, sillä hän ehti jo julistaa, ettei perussuomalaiset istu EU-rahastoja tukevassa hallituksessa. Miehen sana ei pitänyt, se muuttui toiseksi.

Ratkaisu sinänsä on hyvin ymmärrettävä, lähes pakon sanelema. Näköpiirissä ei oikein ole hallitusta, joka ryhtyisi heittämään Suomen ja EU:n sekä euromaiden yhteistyön rattaisiin hiekkaa.

Soini havahtui huomaamaan, että hän oli henkilökohtaisesti jättämässä perussuomalaiset hallituksen ulkopuolelle.

Perussuomalaiset kopioi vihreitä, jotka ovat olleet kahdessa ydinvoimalasta päättäneessä hallituksessa, vaikka puolue vastustaa ydinvoimaa. Soini jätti hakemuksen vihreiden mallin erityisluvasta.

Ratkaisu on sikäli hieman huvittava, että Soini on herkeämättä suorastaan ivannut vihreitä ydinvoiman vastustamisesta ydinvoimaa tukevassa hallituksessa.

Nyt perussuomalaiset ovat menossa EU-rahastoja tukevaan hallitukseen vastustamaan EU-rahastoja.

Parlamentarismiin erityisluvat istuvat kovin huonosti – varsinkin sellaiset luvat, joissa on kyse raskaasta ja tärkeästä päätöksestä. Tällainen Suomen kanta euroalueen kriisirahastoihin ilman epäilystäkään on.

Perussuomalaiset hakee kansalta valtakirjaa vastustaakseen EU-rahastoja ja jopa irrottaakseen maan eurooppalaisesta yhteistyöstä. On nurinkurista, jos erityislupa ikään kuin nollaa puolueen EU-linjaa.

Parlamentarismin keskeinen idea on, että hallitus tukee hallitusta ja oppositio esittää vaihtoehtoja. Erityislupa ei parlamentarismia uhkaa saati romuta, mutta ei se tilannetta missään mielessä myöskään kirkasta.

Soinin siirto on kaikesta huolimatta viisas. Hän voi kysyä, miksi vihreille myönnettiin erityislupa vastustaa ydinvoimaa, jos lupa ei heltiä perussuomalaisille.

Tässä on vihreiden poikkeuksellisesta kohtelusta päättäneille poliitikoille ja puolueille selittämistä.

Vaatimusta erityisluvasta tulee tarkastella myös politiikan yleisten pelisääntöjen valossa. Mitä Soini perimmiltään tarkoittaa? Onko tulossa lisää lupa-anomuksia ties kuinka monesta politiikan raskaan sarjan asiakokonaisuudesta?

Ollaanko perussuomalaisille kirjoittamassa omia pelisääntöjä? Sopiiko puoluejohtaja Soinille, että myös muut seuraavan vaalikauden hallituspuolueet saavat erityislupia vai onko erityislupa ainoastaan yhden puolueen erioikeus?

Ilmeisesti johtavilla hallituspuolueilla on niin paljon ryhtiä, ettei erityisluvista synny vääntöä. Tämä olisi suotavaa, sillä Suomen ongelmat eivät ratkea rivistä livistämällä vaan ratkaisuista laajapohjaisesti sopimalla ja vastuuta kantaen.