Uutiset

Ensimmäinen juttuni tabloidiin

Olen kasvanut broadsheet kainalossa. Ensimmäisissä minusta otetuissa valokuvissa seison jakkaralla, sillä muuten suuri lehti olisi ylettynyt maahan asti.

Nyt voisin poseerata lattialla seisten. Tabloidi on pienenkin ihmisen kokoinen.

Heti syntymäni jälkeen minut vietiin vaunuissa Varkauden lehden toimitukseen päikkäreille ja vähän isompana istuin Koillis-Hämeen toimituksessa ja revin toimittajien juttuja.

Urani jatkui Uudenkaupungin Sanomissa, johon kirjoitin ensimmäisen juttuni 12-vuotiaana nimimerkillä Sakkeus Polle. Mikäli muistan oikein, puutuin tässä merkittävässä tuotoksessa nuorisotilojen puutteeseen Uudessakaupungissa.

Päätin jo kuusivuotiaana seurata isäni jalanjälkiä ja alkaa toimittajaksi. Vaikka vuosikymmenet ovat haalistaneet toimittajan ammatista hohdon ja lehdiltä vallan, en ole koskaan katunut päätöstäni. Olen lehtimies ja ylpeä siitä.

Minulle on loppujen lopuksi ihan sama minkä kokoiseen lehteen juttuni kirjoitan. Vanha kunnon broadsheet on kuitenkin täynnä nostalgiaa, tunnetta ja tarinoita. Jossakin mielen perukoilla tabloidille on jäänyt yhä rooli kansakunnan juoruja räkättävänä rakkina.

Aika on tehnyt tehtävänsä.

Kohta suurin osa lehdistä on tabloideja niin kuin Hämeen Sanomatkin. Ainoa varma asia on enää muutos ja se, että tätäkin kolumnia lukevat Timo, Marja, Merja ja Anneli.

Vaikka lehtien ulkoasu ja rakenne muuttuvatkin, ei lukija miksikään muutu. Naapurin Hanskin haastattelu ja lehden taitteleminen biojätepussiksi on lukijalle ihan yhtä tärkeää tänään kuin eilen.

Suomessa on sanomalehtiä enää 180 eli saman verran kuin isäni aloitellessa uraansa vuonna 1950. Kun minä olin urani alkumetreillä vuonna 1990, oli sanomalehtiä jo yli 250.

Sanomalehtien taistelu lukijoista ja ilmoittajista on kovaa. Lehden pärjääminen ei ole enää yhtä itsestään selvää kuin minun lapsuudessani. Toivottavasti tabloidi riittää vakuuttamaan, että vanhaan kunnon sanomalehteen kannattaa vielä panostaa.

Kun levitin Hämeen Sanomat tiistaina ruokapöydälle, tunsin kummaa haikeutta joka kuitenkin hälveni päivän mittaan. Yllätyksekseni tabloidiin kirjoittaminen tuntuu ihan samalta kuin broadsheetiinkin.

Olkoon tabloidi tervetullut potku uuteen aikaan.

Päivän lehti

6.4.2020