Uutiset

Entä jos 110 miljardia ei riitä?

Tappiot sijoitustoiminnassa ovat arkipäivää, vaikka minkäänlaista riskiä ei olisi näköpiirissä. Nyt kun EU:n talousministerit ovat yksissä tuumin ilmaisseet rehellisesti, että Kreikalle luvatut 110 miljardin lainat ovat riskisijoitus, tuon pääomavuoren menettäminen on enemmän kuin mahdollista. Moni talousviisas uskoo, että varmaa.

Mutta ei jäädä siihen. Suostutaan nielemään tappio, kun kerran valtaeliitti niin haluaa. Sen sijaan kiinnostaisi tietää, minkälaista vetäytymisstrategiaa he ovat miettineet toteutuvan uhkakuvan varalta? Tuskin minkäänlaista.

Luultavaa on, että muutaman vuoden kuluttua tappiota ei ollakaan valmiit realisoimaan, vaan konkurssipesään kaadetaan epätoivoisesti kymmeniä miljardeja lisää.

Hämmentävää on niin ikään huomata, miten sinisilmäisesti EU-johtajat suhtautuvat yritykseen padota kriisi koskemaan vain Kreikkaa. Jonossa kärkipaikasta tungeksii lukuisia muita talousyhteisön maita: Portugali, Italia, Espanja, Irlanti, Unkari…

Kreikasta muodostuu tässä tapauksessa ainoastaan ennakkotapaus. Kun kerran se pelastettiin, kymmeniä ja satoja miljardeja tullaan ihan oikeutetusti vaatimaan myös näihin onnellisiin EU-talouksiin.

On ikävää olla ikävä, mutta joskus on vain pakko. Nyt olisi pakko huomata, että omat rahat ovat loppu eikä lisävelkaa pystytä millään hoitamaan. Pitää siis kiltisti köyhtyä.

Kipeää se tekee niin kuin voimme uutiskuvista Ateenan kaduilta päätellä. Mutta pakko mikä pakko. Eikä tämä sovinnollinen elitason madaltaminen koske vain välimerellisiä maita. Kyllä se on edessä meilläkin, terveiset vain ay-liikkeelle.

Terveisiä myös niille saksalaisille ja ranskalaisille pankeille, jotka tosiasiassa ovat kahmimassa itselleen Kreikalle lainaamansa kymmenet miljardit: rahan kaupittelu on sen verran yksinkertaista liiketoimintaa, että siinä ei pitäisi talousnerojen kyetä menettämään sekä myytyä hyödykettä että siitä toivottua liikevoittoa. Enemmän harkintaa, vähemmän liituraitoja.

Teppo Turja

yrittäjä

Hämeenlinna