Uutiset

Epäilyistä kohti suurkuntapäätöksiä

Myös palveluiden läheisyys ja tuttuus ovat turvattavissa.

Kuntarajat ovat kaatumassa Hämeenlinnan seudulla. Viime keskiviikkoinen seutuseminaari antoi vahvaa viestiä suurkunnan puolesta.

Soraääniäkin on kuulunut, mutta kuka olettikaan, että kunnat yhdistyvät ilman pulinoita. Asenteet ovat olleet aika varovaisia, mutta on lohdullista, että kuntapäättäjät eivät ole jääneet rypemään eripurassaan.

Kunnanvaltuustot käsittelevät – eli toivottavasti hyväksyvät – suurkuntasuunnitelman perussopimuksen lokakuussa.

Yleisesti ymmärretään, että päätökset vaikuttavat harvinaisen pitkälle tulevaisuuden hyvinvointiin.

Kriittisiä äänenpainoja ja myös juurevia hämäläistuomaita on kuunneltava, mutta samalla asiassa on päästävä eteenpäin, epäilyistä päätöksiiin.

Kuntakeskustelu on edennyt juuri niin ripeästi kuin se on ollut mahdollista.

Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Tapani Hellstén sanoi viime syyskuussa asian niin kuin se on: Hämeenlinna, Hattula, Hauho, Janakkala, Kalvola, Lammi, Tuulos ja Renko muodostavat yhdessä luontevan suurkunnan. Vain Janakkala on ilmaissut halunsa pysyä ulkopuolisena. Muut ovat mukana. Lokakuussa seutuvaltuusto päätti aloittaa suurkuntaneuvottelut.

Hämeenlinnalle kuuluu yhä erityinen vastuu ja johtajuus suurkunnan perustamisessa.

Kuka vie ja kuka vikisee -pohdinta ei lyö leiville. Ketään ei pakoteta suurkuntaan, mutta on samalla selvää, että kaikkien on syytä olla mukana. Asia on yhteinen, kun saavutettavat edutkin ovat.

Ota tai jätä -tilannetta ei pidä nähdä mörkönä maakunnassa.

Kaikissa kunnissa valtuutetut ovat vastuussa ennen muuta äänestäjilleen eli omille kuntalaisilleen. Kenen kantti kestää olla päättämässä omien kuntalaisten edun vastaisesti?

Puutteellisen valmistelun taakse ei kukaan pääse piiloon. Seudun kehittämispäällikön Aija Tuimalan selvitys ei jätä epäselväksi, että palvelut ovat parhaiten järjestettävissä yhteisessä kunnassa.

Ja mistäs muusta kunnassa on kysymys kuin palveluista? On järjetöntä touhuta samojen asioiden kimpussa monessa virastossa, kun voimavaroja keskittämällä niitä voidaan irrottaa kuntalaisten varsinaiseen palvelemiseen.

Alueen vetovoima ja tasapainoinen kehitys eivät ole kliseitä, vaan sen asukkaiden yhteisiä etuja. Työtä ja toimeentuloa tarjoavat yritykset arvostavat ennustettavuutta ja on selvää, että riittävän vahva kunta pystyy tarjoamaan sitä niille.

Mittasuhteet on hyvä pitää mielessä. Uuden kunnan koko ja väestöpohja ovat riittävät, mutta Hämeenlinna ei ole mikään metropoli tai maailman napa. Kokonaisuus on sittenkin vielä erittäin hyvin hallittavissa. Kunnanrajat eivät karkaa kovin kauas toisistaan. Myös palveluiden läheisyys ja tuttuus ovat turvattavissa.

Ei ole soveliasta edes vitsailla, että päättäjät pitäisivät kynsin hampain kiinni omista luottamuspaikoistaan tai valta-asemistaan. Niin ei voi olla. Uudessakin kunnassa on riittämiin luottamustehtäviä, joihin pätevimmät voimat saavat luvan hakeutua.