Uutiset

Epämiellyttävä mielipiteenvapaus

Luxemburgin oikeusministerin Luc Frieden ehdotus natsien tunnetuksi tekemän hakaristin kieltämiseksi EU:ssa saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin.

Natsismi ja fasismi kaikissa muodoissaan olivat mustinta aikaa Euroopan historiassa, eikä noiden karkeiden virheiden toistamiselle pitäisi antaa pienintäkään mahdollisuutta.

Siksi kavahdankin ehdotusta, sillä suunnitelma epämieluisten poliittisten symbolien kieltämisestä lailla on kuin suoraan Hitlerin Saksasta tai Stalinin Neuvostoliitosta.

Sisäministeri Kari Rajamäen (sd.) mukaan hakaristin käyttö ei ole välttämätön kansalaisoikeus (HäSa 29.1.).

Kyllä se valitettavasti on. Hakaristi, siinä missä punatähti, demareiden ruusu ja kokoomuksen ruiskukkakin, on poliittisen ideologian symboli ja ainakin toistaiseksi Euroopassa vallitsee vapaus osoittaa poliittinen kantansa ilman rangaistusta.

Vapaus on ollut se periaate, jolla Eurooppa on noussut 60 vuoden takaisesta alennustilastaan. Menneisyyden virheet on haluttu ja voitu kohdata silmästä silmään.

Mielipiteenvapaus on siitä inhottava asia, että toimiessaan se sallii myös enemmistön mielestä epämiellyttävät ja jopa väärät mielipiteet. Sitä vartenhan siitä on lailla säädettykin.

Hakaristin kieltäminen on pelkkää kosmetiikkaa, jolla iso yhteiskunnallinen ongelma halutaan lakaista vaivihkaa maton alle. Se, jos mikä, on loukkaus natsien uhreja kohtaan.

Yhden symbolin laittomaksi tekeminen avaisi portin myös muidenkin kieltämiselle.

Kaiken sensuurin kanssa ollaan aina vaarallisella tiellä, jossa nälkä kasvaa syödessä. Siksi on parempi sietää yhtä kiusallista symbolia, kuin sallia tilanne, jossa valtioille annettaisiin laillinen mahdollisuus rikkoa poliittisen vapauden periaatetta.

Lopputulos ei olisi kenenkään edun mukainen, vaikka tavoite onkin hyvä.

Kaikesta huolimatta laki hyväksyttäneen, sillä sitä vastustavat olisivat nykypäivän yksisilmäisessä julkisessa keskustelussa helposti leimattavissa natsien kannattajiksi.

Jos natsiaatetta ja siihen liittyviä symboleja ei saada oikealla tiedolla ja koulutuksella katoamaan, on ne demokraattisessa yhteiskunnassa hyväksyttävä osaksi poliittista kenttää.

Aatteen kannattajista ei tarvitse pitää, eikä heidän kanssaan tarvitse ryhtyä yhteistyöhön, mutta ryhmä, johon ainoana sovelletaan perusoikeuksia kaventavia lakeja saa liian hyvän tilaisuuden heittäytyä marttyyreiksi.

Saksassa hakaristi on ollut sodan jälkeen kielletty symboli, silti aate elää sielläkin. Vain sananvapaus on vähentynyt.

Jos joku haluaa julkisesti hakaristiä kantamalla kertoa kuuluvansa sairaan aatemaailman kannattajiin, niin sallittakoon se. Tiedämmepähän ainakin varoa häntä.