Uutiset

Epämiellyttävä totuus

Yleisradion Teema-kanava näytti vihdoin viikonloppuna tanskalaisen Michael Madsenin ohjaaman dokumentin Onkalosta, Eurajoelle louhittavasta ydinjätehaudasta. Se vei todella epämiellyttävän tosiasian äärelle.

Epämiellyttävyyttä ei vähennä ollenkaan se, ettei kyse ole mistään uudesta tiedosta, vaan siitä tunnetusta faktasta, että ydinjäte pysyy vaarallisena hyvin pitkään, jopa sata tuhatta vuotta.

Siksi kaikkien ydinvoimaa tuottavien valtioiden tulisi rakentaa ydinjätteelle lopullinen sijoituspaikka, jossa jäte saisi olla piilossa ja rauhassa tuon 100 000 vuotta. Nykyisin ydinjätteelle on vain väliaikaisvarastoja, joissa se voi olla enintään tuhat vuotta.

Ainoastaan Suomessa ollaan niin pitkällä, että täällä tehdään jätteelle jo lopullista sijoituspaikkaa.

Suomessa, jämerän peruskallion maassa, ollaan siis pisimmällä, mutta onko ydinjäte täälläkään tarpeeksi hyvässä turvassa? Onko Onkalokaan paikka, joka pitää ydinjätteen varmasti poissa tulevien sukupolvien ulottuvilta?

Ongelma on siinä, ettei mikään tässä elämässä ja maailmassa ole niin varmaa kuin mitä ydinjäte vaatisi. Ja satatuhatta vuotta on tajuton aika. Emme tiedä tulevista sodista emmekä muista katastrofeista. Tiedemiesten mukaan nykyhetken ja vuoden 102 000 väliin sijoittuu muun muassa yksi jääkausi.

Miten varoitamme tulevia sukupolvia vaarallisesta aineesta? Emme tiedä, mitä kieliä silloin puhutaan emmekä tiedä, osaako sen ajan ihminen lukea. Ymmärtävätkö he nykyisiä symboleja? Dokumentissa arveltiin, että Edvard Munchin Huuto-maalaus voisi toimia varoituksena, joka ymmärretään tulevaisuudessakin.

Dokumentin perusteella ei voinut tulla kuin yhteen johtopäätökseen: Ydinvoima ei ole ihmistä varten. Itsekäs ihminen on vain ottanut sen käyttöönsä, koska se on tällä hetkellä meille kaikkein mukavin vaihtoehto. Jos ajattelisimme tulevia ihmisiä, tulevia sukupovia, emme rakentaisi ydinvoimaa.

Ja kuitenkin olemme rakentaneet, ja olemme päättäneet jopa rakentaa lisää.

Tuntuu inhottavalta tajuta, että koko meidän nykyinen elämäntapamme perustuu valheeseen: Siihen, että energiaa on oltava saatavilla jatkuvasti, helposti ja vielä mahdollisimman edullisesti. Ymmärrän hyvin, etten osaisi edes elää toisin, sillä vain nykyiseen elämäntapaan olen oppinut.

Näiden tosiasioiden kanssa pitää sitten vain elää – ja toivoa parasta.

Itsehän emme ole näkemässä, minkälaisia ongelmia elämäntapamme jäljet tulevaisuudessa aiheuttavat.

Ydinvoimaa puolustetaan nykyään ennen kaikkea sanomalla, että ilman ydinvoimaa ilmaston lämpeneminen olisi vielä nykyistäkin nopeampaa.

Toisaalta ydinvoimalla oli suuri kannatus jo ennen ilmastonmuutoskeskusteluakin. Muistan istuneeni joskus opiskeluaikana ydinvoima-aiheisessa keskustelutilaisuudessa. Ydinvoimayhtiön miehen pääargumentti oli tuolloin (pari vuotta ennen Tshernobylia), että ydinvoima on turvallista. Vastustajat taas sanoivat, että plutonium on ikuista.