Kolumnit Uutiset

Epämiellyttävää matkantekoa

Olenkohan koskaan tuntenut itseäni niin vapaaksi kuin nuoruuden Interrail-aikoina? Kotoa lähtiessä päässä oli alustava matkasuunnitelma, mutta vain alustava. Sitä oli helppo muuttaa missä vaiheessa tahansa, ja sitä myös muutettiin.

Kerran matkasuunnitelma meni uusiksi jo Tukholman keskusasemalla. Piti mennä Saksaan ja Italiaan, mutta tulikin lähdetyksi Ranskan kautta Portugaliin.

Nykynuoret eivät juurikaan enää interreilaa Euroopassa, vaan valitsevat netistä halpoja lentoja ja reppureissaavat ympäri Kaukoitää ja Etelä-Amerikkaa. Hieno juttu, vaikka uskonkin, että vanhan ajan Interrail-lippu, jolla sai kiertää Eurooppaa rajattomasti, oli joustavampi tapa matkustaa.

Ei tuolloin haitannut, että reilaaminen rajoittui lähes pelkästään Eurooppaan. Maailma oli toisenlainen, enkä nuoruudessani edes osannut kaivata muille mantereille – tuntui, että tässä omassakin on riittävästi nähtävää.

Siltä minusta tuntuu edelleenkin, vaikkakin osin olosuhteiden pakosta. Kaukaiset kohteet eivät innosta, koska inhoan lentämistä.

En kyllä olisi nuorempana uskonut, että antaisin tällaisen asian joskus rajoittaa matkustamistani. En tosin vieläkään ole tehnyt mitään ehdotonta päätöstä siitä, etten koskaan matkustaisi esimerkiksi Amerikkaan tai Aasiaan, mutta eipä vain tule sellaista matkaa varatuksi.

Kolmen tunnin lento – se menee vielä hyvin. Neljä viisi tuntiakin sinnittelen koneessa jollain lailla, mutta kuusi tuntia alkaa mennä jo aika ison epämiellyttävyyden puolelle.

Viiden ja runsaan kuuden tunnin lennot on kuitenkin pakko kestää, jos haluaa matkustaa Madeiralle tai Kanarialle – ja minähän haluan. Täytyyhän Suomen pimeästä talvesta välillä päästä lomailemaan aurinkoisempiin oloihin.

Joskus melkein nolottaa kertoa tutuille, että taas minä sinne Kanarialle… Ei kohteessa mitään vikaa ole, mutta kun maailma on täynnä mielenkiintoisempiakin ja minulle täysin uusia paikkoja. Läheskään kaikki kiintoisat paikat eivät kuitenkaan ole kohtuullisen lentomatkan päässä.

Tiedän kyllä, ettei Kanaria ei ole ainut vaihtoehto. Lyhyemmänkin lentomatkan päässä sijaitsee kyllä useitakin kiintoisia eurooppalaisia kaupunkeja.

Toistaiseksi olen kuitenkin näin talvisaikaan valinnut mieluummin Kanarian kuin Berliinin, sillä Euroopan suurkaupungit voivat olla aika kylmiä paikkoja vielä maaliskuussakin. Palella saa kotimaassakin.

Välillä haaveilen New Yorkista. Sinne lentää kahdeksan tuntia. Kärvisteltävää olisi siis kaksi tuntia enemmän kuin Kanarialle mentäessä. Ehkä se vielä menisi…

Lentämisessä inhoan erityisesti täyteen ahdettuja matkustamoja koneissa, joissa istutaan kolmen ja kolmen istuimen riveissä. Siellä kun kököttää keskipaikalla, tuntee olevansa täysin jumissa eikä näe ikkunastakaan mitään. Siinä kuusi tuntia tuntuu aika pitkältä ajalta.

Tosin ihmettelen, miten isot miehet jaksavat lentomatkansa. Mihin he työntävät pitkät jalkansa, kun minullakaan ei ole tilaa tarpeeksi?

Päivän lehti

6.4.2020