Uutiset

Epätietoisuuden aika

Paljon on keskustelua herännyt Ranskan ja Hollannin neuvoa-antavista kansanäänestyksistä.

Britannian pääministeri on ”menossa puihin” asian suhteen eikä brittiläinen enemmistöparlamentarismi oikeastaan edellytäkään kansanäänestyksiä eikä määräenemmistöjä. Kaikki on siis enemmistön – yksinkertaisen enemmistön varassa, mikä hankitaan enemmistövaaleilla kahta puoluetta suosien lukuisissa enemmistövaalipiireissä.

On vaikea kuvitella EU:n ulko- ja puolustuspolitiikkaa ilman ydinasevaltoja, Britanniaa tai Ranskaa, koska ne ovat kaiken lisäksi YK-mandaatin valtijoita YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäsenmaina.

On toisaalta vaikea ajatella, että ne edes yksimielisyyden päästyään kykenisivät kaksistaan siihen, mihin EU.

Britannian ja Ranskan viimeinen yhteinen itsenäinen operaatio johti Suezin kriisiin 1956 ja päättyi siihen, että Yhdysvaltain piti ottaa asia jälkihoitoonsa.

Ehkä turvallisuuspolitiikkaa enemmän EU tarvitsisi rakennerahaa kasvaakseen prosenttiliikkeestä Itä-Euroopan muutoksen toimeenpanijaksi, vaikka turvallisuus toki onkin suositumpi puheenaihe kuin Itä-Euroopan kunnostaminen investointien etupihaksi Kiina-ilmiön ajaessa ohi ja yli Itä-Euroopan.

Perustuslaillisesta sopimuksesta äänestäminen olisi paljon helpompaa, mikäli kaikki nykyiset sopimukset kodifioitaisiin yksiin kansiin, jolloin nykytilaa voitaisiin verrata ehdotettuun muutokseen.

Nyt yksi viittaa Maastrichtin sopimukseen 1992, toinen Amsterdamin sopimukseen 1997 ja kolmas Nizzan sopimukseen 2001. Neljäs epäilee palveludirektiiviä, vaikka sen sisältämä periaate on jo hyväksytty 1957 Rooman sopimuksessa ja todennäköisesti asia etenisi myös oikeusjuttujen avulla ennakkotapauksittain.

Kaiken lisäksi muistellaan vielä Pariisin sopimusta 1951 ”rauhan ratkaisuna” Suomessakin, minkä turvallisuus perustui silloin toisille perusratkaisuille.

Eurokansanedustaja kirjoitti maakuntalehteen: ”Siitähän (perustuslaista) ei itse asiassa ole kysymys, vaan sopimuksesta, joka kattaa kaikki aikaisemmat sopimukset ja lisää niihin jotakin.”

Kansalaiskeskustelu tai ainakin kansanedustajia konsultoiva keskustelu olisi paljon helpompaa, mikäli sopimukset yksiin kansiin järjestämällä ilmoitettaisiin viimeisin virallinen käsitys, mikä tuo ”jokin” on. Monissa muutosesityksissä todetaan myös nykytila.

Olli-Jukka Paloneva

Hollola

Britannian ulkoministeri Jack Straw julisti viime maanantaina alahuoneessa, että ensi kevääksi suunniteltu kansanäänestys EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta peruuntuu.

REUTERS