Uutiset

Eräs hämäläinen unelma

Viime syksynä meillä alettiin puhua Hämeenlinnasta. Siitä puhuttiin pulla suussa aamiaispöydässä ja puitiin hartaasti saunan lauteilla. Sukulaisillekin siitä soiteltiin. Välillä sähisin hermostuneesti hampaideni välistä: Hämis, Hämis ja Hämis!

Mainittakoon, että tämä tapahtui kaukana Kanta-Hämeestä, savolaisessa kaupungissa nimeltä Kuopio. Mieheni oli juuri saanut Hämeenlinnasta työtarjouksen.

Minusta kaupungin ja kokonaisen maakunnan vaihtaminen tuntui jokseenkin käsittämättömältä ajatukselta. Tunsin voimattomuutta uhkaavien muuttojärjestelyjen edessä. Kuka sen antiikkisen vaatekaapinkin siirtää? Eikö olisi parempi jäädä ihan näille sijoilleen?

Kun puhetta jatkui pitkälle vuoden vaihteeseen, ja muutto kävi ilmeiseksi, oli minunkin viimein kaivettava esiin kartta. Toki pientä hajua oli, mutta ei vedenpitävää tietoa siitä, missä Hämeenlinna tarkalleen ottaen sijaitsi.

Nyt siellä joku hämäläinen meinaa tukehtua aamukahviinsa. On siinäkin Hämeenlinnaan muuttaja. Ettei mokoma tiedä, missä Etelä-Suomen läänin pääkaupunki sijaitsee! Mutta yritäpä itse piirtää Kuopio tyhjälle Suomen kartalle. Taisi lipsahtaa Leppävirran puolelle!

Yllätys oli positiivinen. Totesin uuden kotikaupunkini sijaitsevan mukavasti etelässä ja hyvien kulkuyhteyksien varrella. Näin sieluni silmin itseni matkustamassa halpalennoilla kätevästi pikkulomille, joille lähteminen Kuopiosta oli vaivalloista. Junamatka Kuopiosta Helsinkiin kestää melkein kuusi tuntia. Matkusta siinä sitten freesinä!

Nyt olen kaksi viikkoa vanha hämeenlinnalainen. Olen tutustunut kaupunkiin ja ihmisiin vähitellen, erehdysten kautta. Kun onnistuin pyöräilemään työmatkalla kaksi kilometriä harhaan ja kävelemään Anttilan sijasta rautatieasemalle, työtoverini lahjoitti minulle ystävällisesti kaupungin kartan. Siitä on ollut valtavasti hyötyä.

En ole pannut ollenkaan pahakseni ihanien mukulakivikatujen tallaamista. Niiden varsilta löytyy paljon viehättäviä kahviloita joissa haistella hämäläistä ilmapiiriä. Uskon, että katupölyn alta kuoriutuu vielä kaunis kaupunki. Veden läheisyys muistuttaa minua Kallavedestä ja luo kotoista tuntua.

Viime viikonlopun vaeltelin haltioituneena isolla kirkolla ja tapasin sinne muuttaneita muita savolaisia pakolaisia. Pendolino hurautti Hämeenlinnasta Helsinkiin tunnissa. Tunsin itseni maailman kansalaiseksi.

Varsinaisen hämäläisen kasteen kävimme ottamassa mieheni kanssa viime perjantaina Ritari-hallissa. Oman hämäläisen unelman lisäksi tunsimme elävämme koko Kanta-Hämeen yhteistä unelmaa. Kerho on ilmiselvästi hämeenlinnalaisille sydämen asia, siinä missä KalPa kuopiolaisille.

Ottelussa viereeni sattui ystävällinen pikkupoika, joka antoi minun heiluttaa välillä suurta HPK:n lippua.

Mikään ei kasvata uusia juuria niin tehokkaasti kuin neljän tuhannen muun kanssa yhteen ääneen karjuminen.