Uutiset

Eri kirjainyhdistelmät, samat kuviot

1920-luvulla Suomen yli pyyhkäisi pieni kokaiiniaalto. Lumesta tuli iloluonteisen vuosikymmenen tunnusmerkki, vaikka sen kova hinta rajasi käyttäjäkuntaa seurapiireihin, ja käytön varjopuolet jäivät kieltolain mukanaan tuomien ongelmien jalkoihin.

Viime viikonlopun lehdissä kirjoitettiin, kuinka kokkelista on tullut pääkaupungin yöelämän valtahuume. Sen asemaa tosin horjuttaa design-tuote MDPV, jonka käyttö on levinnyt reilussa vuodessa ympäri Suomen suurimpia kaupunkeja. Hämeenlinnassa MDPV:n käyttäjiä on arvioitu olevan 50-100, ja heidän määränsä kasvaa koko ajan.

Uutiset pakottivat kaivamaan esiin kirjahyllystä Mikko Ylikankaan oivan teoksen Unileipää, kuolonvettä, spiidiä – Huumeet Suomessa 1800-1950 (2009). Omat aavistukset saivat varmistuksen filosofian tohtorin tekstistä. Ajat ja ”aakkoset” ovat muuttuneet, moni muu asia ei.

Suomessa MDPV on lääke, vaikkei sitä voi ostaa apteekista kevätväsymykseen. Meillä aineiden luokittelu noudattaa YK:n tai EU:n aikatauluja, joten MDPV saattaa pysyä laillisena vuosia. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on tekeillä uudistus, joka sallisi luokittelun kansallisella tasolla, mutta eduskuntaesitykseksi se valmistunee vasta syksyllä. Ruotsissa MDPV on ollut huume jo kolme kuukautta.

Elävässä elämässä lakien ja asetusten jälkijunaisuus on sääntö. Ensimmäinen varsinainen huumausaineiden valmistusta ja kauppaa rajoittava kansainvälinen sopimus allekirjoitettiin Haagissa 1912. Suomi ratifioi sen 10 vuotta myöhemmin. Sanktioita ei vaivauduttu edes miettimään, koska eduskunnan mielestä vuoden 1888 myrkkyasetuksen rangaistukset sopivat sellaisinaan myös narkoottisiin aineisiin.

Huumeidenkäytön kriminalisointiin päästiin Suomessa 1960-luvun alussa. Tosin rikoksen merkit täyttyivät vasta, kun aineiden väärinkäyttö oli todistettavasti toistuvaa.

Jos lukee Terveydenhoitolehdestä lääkäreiden 90 vuoden takaisia pohdintoja huumeiden käytön syistä, ei ajankulua huomaa kuin kirjoitustyylistä. Koneellistumisen ja kaupunkilaisen elämäntavan uskottiin aiheuttavan ihmisissä hermostuneisuutta ja rasittavan henkistä sietokykyä. Myös maailman muuttuminen, uusi elämänrytmi, uusi nuorisokulttuuri, elokuvat, tanssit ja romaanikirjallisuus loivat ihmisissä uusia paineita, joihin haettiin helpotusta huumaavista aineista.

Uutta ja mullistavaa ei ole tapahtunut myöskään kokemuspuolella. Helsingin Sanomien haastattelema viihdekäyttäjä kuvailee kokaiinin vaikutusta: ”Aine stimuloi. Hetken aikaa olen ulospäin suuntautunut, valpastunut, kaikesta kiinnostunut”.

Romaanissaan Suuri illusioni (1928) Mika Waltari sanoo maisteri Hellaksen suulla saman vain hieman lyyrisemmin: ”Siinä ei ole oopiumin tympeää aistillisuutta, se on kirkasta järkeä, konsentroitua auringonpaistetta ja teräksenkimallusta”.

ursula.ryynanen@hameensanomat.fi

Suomessa MDPV on lääke, vaikkei sitä voi ostaa apteekista kevätväsymykseen.

Päivän lehti

4.6.2020