Uutiset

Eroava Kallis tärkeä kokoava voima

Hämeenlinna 17.6.2004

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Bjarne Kallis heitti keskiviikkona pyyhkeen kehään. Kallis ilmoitti harkinneensa puoluejohtajan tehtävistä luopumista jo parisen kuukautta, mutta julkisuuteen hän astui eroilmoituksineen vasta EU-vaalien jälkeen. Hän katsoo, että kristillisten on paikallaan etsiä uusi puheenjohtaja hyvissä ajoin ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja. Kristillisdemokraatit joutuvat järjestämään Kalliksen lähdön takia ylimääräisen puoluekokouksen syksyllä.

Bjarne Kallis oli ehdokkaana EU-vaaleissa. Tämä ei auttanut, sillä puolue hävisi vaaleissa ainoan paikkansa. Kallis korostaa nyt, ettei hän olisi voinut jatkaa puoluejohtajana, jos olisi tullut valituksi EU-parlamenttiin. Tämän lausuman mukaan Kalliksen erolla ei olisi tekemistä kristillisdemokraattien tappioon ja pettymykseen päättyneiden vaalien kanssa.

Kalliksen ratkaisun voi vallan hyvin ymmärtää. Hän on istunut eduskunnassa vuodesta 1991 ja johtanut puoluettaan vuodesta 1995. Koska kuusikymppinen Kallis ei halunnut olla vetovastuullinen puoluejohtaja seuraavissa eduskuntavaaleissa, ero on luonteva ratkaisu: syksyllä valittava uusi puoluejohtaja saa riittävästi aikaa valmistautua puolueelle perin tärkeisiin vaaleihin. Kalliksella on pelisilmää, mistä kertoo hänen eroilmoituksensa ajoituskin.

Bjarne Kalliksen päätöksessä on aistittavissa pettymystä ja turhautuneisuutta. Hänen selvä tavoitteensa oli kasvattaa kristillistä puoluetta, mutta edes näköpiirissä ei ole tekijöitä, jotka olisivat kasvattamassa kristillisdemokraateista keskisuurta puoluetta. Kallis valittiin aikanaan pienen puolueen puheenjohtajaksi ja pienen puolueen hän myös jättää. Koska Kallis on enemmän poliitikko kuin uskonnollinen johtaja, hänen on ollut varmasti vaikea hyväksyä tosiasiaa, että pienpuolueella on kovin vähän valtaa politiikassa.

Kallis haki puolueelleen voimaa sen nimeä muuttamalla. Kun kristillisestä liitosta tuli kristillisdemokraatit, puolue halusi korostaa eurooppalaisuuttaan. Nimen vaihtaminen, josta puolueväki kiisteli kauan ja hartaasti, paljastui ajan kanssa merkityksettömäksi puuhasteluksi. Kalliksen puheenjohtajakautta ovat leimanneet myös loikkaukset. Oulusta eduskuntaan valittu Lyly Rajala siirtyi kokoomukseen ja saman tempun teki europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola, jonka valinta uudelleen EU-parlamenttiin rassaa kristillisdemokraatteja.

Suomessa ei ole koskaan ollut korvaamatonta puoluejohtajaa, mutta Bjarne Kallis on ollut kristillisdemokraattien puheenjohtajana enemmän kuin mies paikallaan. Tärkeää on ollut ennen muuta se, että hän tuntee äärimmäisen hyvin politiikan pelisäännöt. Kalliksella on myös vastustajansa: osa puolueväkeä on pitänyt häntä aivan liikaa poliitikkona.

Bjarne Kalliksen seuraajan valinta on sen verran pulmallinen tehtävä, että kristillisdemokraatit ovat jo pienessä kriisissä. Varsin hajanaisen puolueen tulisi löytää jostain puheenjohtaja, joka on Kalliksen tapaan rivejä kokoava voima.

Päivän lehti

5.4.2020