fbpx
Uutiset

Eroon turhista pakkopullista

Elämä tuntuu yhdelle sun toiselle olevan nykyään yhtä suorittamista ja pingottamista. Työelämä on luku sinänsä, mutta kun tuntuu, että suorituspaineet rassaavat kaikkea muutakin elämää.

Vapaa-aikakin kuluu monella minuuttiaikataulun mukaisesti. Viikonloppuisin on harrastettava siellä ja käytävä täällä, saatava koti kuntoon ja tehtävä kaikenmaailman rästihommia, joihin viikolla ei ole ollut aikaa. Sunnuntai-iltana mietitään stressaantuneina, mitä kaikkea jäi taas tekemättä. No, ehkä sinne järven jäälle ennättää ensi viikonloppuna…

Kummallista on, että sinänsä hauskoistakin asioista voi tehdä itselleen pakkopullia, eikä se ole edes vaikeaa. Minulle sellainen oli videokasettikokoelmani.

Olen näet nauhoitellut kiinnostavia elokuvia ja muita ohjelmia 1980-luvun lopulta lähtien. Aika pian huomasin, että nauhoitan niitä selvästi enemmän, kuin ehdin katsella.

Se ei ollut aluksi mikään ongelma, sillä kasettejahan sai ostaa aina lisää. Oli jopa turvallista ajatella, että kirjahyllyssäni on kelpo elokuvakirjasto niiden iltojen varalle, kun televisiosta ei tule mitään.

Ongelmaksi tuli lopulta tilan puute – ja tietysti sekin, että aloin laskeskella, että pariin sataan kasettiin oli kulunut markka ja euro poikineen.

Muuton jälkeen päätin, että hyllyssäni ei ole tilaa yhdellekään uudelle kasetille. Siis joko katson vanhalta kasetilta ohjelman pois tai nauhoitan raa’asti uutta materiaalia katsomattoman päälle.

Vähän aikaa jaksoin järjestelmällistä videokasettien “tyhjäksi katsomista”, mutta sitten se alkoi tuntua pakkopullalta. Pian huomasin, että on helpompaa nauhoittaa päälle.

Monen ohjelman olen itse asiassa nauhoittanut lähinnä laiskuuttani ja suoranaisen itsepetoksen vuoksi. Jos en ole viitsinyt tai jaksanut katsella jotain asiaohjelmaa suoraan tv:stä, olen nauhoittanut sen kuvitellen, että myöhemmin sille olisi paremmin aikaa tai keskittymiskykyä. Yleensä se on ollut turha toivo. Vanhat asiaohjelmat ovat jääneet kaseteille pölyä keräämään, kun uutta tulee toosasta lähes joka ilta. Sinkkuelämät ja monet muut viihdesarjat olen kyllä katsellut videolta tunnollisesti.

Ikävä kyllä elämässä on sellaistakin pakkopullaa, josta ei pääse eroon – tai josta ei ole edes terveellistä pyrkiä eroon. Mukavuutta rakastavalle meikäläiselle se on liikunta, tarkemmin sanottuna sisäliikunta. Siis jumppa ja kuntosaliliikunta, joita pitäisi harrastaa, jotta selkä- ja niskavaivat pysyisivät kurissa.

Ulos kävelylle lähden useimmiten ihan mielelläni, päätäni tuulettamaan. Mutta mikä tuulettuu kuntosalilla, jossa liikuntaa suoritetaan laitteiden avulla, ja diskojumputus soi taustalla? Välillä tuntuu, että siellä rehkisi mieluummin, jos saisi jättää päänsä kotiin.

Menot