Uutiset

Erottautukoon ken voi

Suomalaiset lomailevat ahkerammin kuin koskaan.

Vuonna 2010 Suomesta tehtiin lähes neljä miljoonaa yöpymisiä sisältävää vapaa-ajan ulkomaanmatkaa. Kasvua edellisvuoteen on 11 prosenttia. Edes uhkaava uusi taantuma tuskin hidastaa tahtia. Tämänkin syksyn pimeillä tiketit aurinkoon revitään käsistä.

V
arsinkin opiskelijoiden ja kolmekymppisten lapsettomien pariskuntien reissaamisen luonne on muuttunut.

Vielä vuosikymmen sitten sinivalkoiset siivet veivät lähes jokaisen etelänmatkaajan kohteeseen, jossa oli vastassa aurinkoinen, suomea puhuva neitonen. Hotellille ajon aikana mikrofoniin sirkuttava opas päivitti perustiedot kohteesta, myi liput paikallisen perinnetanssin elävöittämiin illanistujaisiin, sekä varoitti syömästä irtojäätelöä ja salaattia. Monelle tämä kelpaa yhä, mutta ei tosimatkaajille. Nyt pitää suunnata sinne, missä kaverit eivät ole käyneet.

Uudella vuosituhannella syntyi
travelleri, sankarimatkaaja, joka suosii lomakohteenaan mielellään sisällissodasta toipuvia kehitysmaita.

Travellereille Kanarian-matkaajat ovat turisteja, massaurpoja joista on erottauduttava vaikka väkisin. Tjäreborgin viikkotiedotetta travelleri vilkaisee korkeintaan etsiessään edullista lentoa Bangkokiin, josta hän suuntaa Phuketin sijasta Kultaisen kolmion hampunsavuiseen salamaailmaan. Matkan pitää suuntautua tutun ja turvallisen sijasta tuntemattomaan. Lunastaakseen oikeutuksen esitellä lomakuviaan, on koettava sisuksia repivä jalla jalla, jouduttava lähes hengenvaaralliseen norsuonnettomuuteen, vähintään syötävä iilimatoja.

Omatoimimatkailun erikoismies, madventuristi Riku Rantala kärjistää turistin seuraavasti (HS 14.1.2011): ”juntteja, jotka ahtautuvat charterlennolle ja taputtavat laskeutuessaan ’etelään’, ikään kuin kyse olisi yhdestä ja samasta paikasta. Perillä he haahuilevat kielitaidottomina oppaan perässä, kunnes pääsevät illalla suomenkieliseen karaokeen ja syömään lihapullia”.

Määritelmä täsmää Matkaoppaat-sarjalaisiin, mutta harva kohteesta toiseen rämällä bussilla reissaava rinkanraahaaja on sen rohkeampi. Moni travelleri on vain pakettimatkaajaa pihimpi, ehkä myös hipimpi. Suurin seikkailu keskivertotravellerille on virtuaalinen: hän ostaa lentolippunsa ja varaa hotellinsa netissä välikäsiä käyttämättä. Varsinaiset reissukokemukset ovat kaikille samoja: vatsanväänteitä, krapuloita ja kärähtäneitä olkapäitä.

Väitän, että kontakti paikallisväestön kanssa jää keskivertoturistilla ja -travellerilla samalle tasolle: oluen tilaamiseen ja wc:n sijainnin tiedusteluun. Syvällisempään keskusteluun travelleri ajautuu muiden länsimaisten rastapäiden kanssa, ja tuolloin aihe on aina sama: ”ainutlaatuisilla” matkakokemuksilla leveily ja koettujen vaikeuksien liioittelu.

Sitä paitsi, siellä missä ensimmäinen suomalainen travelleri tallaa, on jo ruotsalainen lapsiperhe käynyt.