Uutiset

Esiintymisen asiantuntija arvioi puheenjohtajat – Ihmetteli Stubbin roolia

Talous- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyneessä MTV:n vaalitentissä kukaan ei jäänyt seinäruusuksi, sanoo puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio.

Mustakallio muistuttaa, että kaikki kahdeksan puheenjohtajaa olivat hyvin perillä aiheista, koska niistä on puhuttu niin paljon viime vuosina.

– Siitä seurasi se, että kaikki puheenjohtajat olivat hyvin sanavalmiita. Kukaan ei jäänyt seinäruusuksi, että olisi paljastunut henkilöksi, jolla ei ole riittäviä tietoja käsiteltävästä asiasta.

Mustakallio arvioi jokaisen puheenjohtajan esityksen keskiviikon tentissä.

Paavo Arhinmäki, vasemmistoliitto

 

Plussat:

– Osasi debatin alussa esittää ymmärrettävällä tavalla vasemmistolaisen talouspolitiikan elvytysajatuksen.

– Jos onnistut sanomaan viimeisen sanan jonkun debatin loppuun, se jää soimaan ihmisten mielissä. Arhinmäki sai yhden sulan hattuun, kun hän nosti veroparatiisiongelman esille ennen taukoa. Ihmiset muistavat, mistä puhuttiin viimeksi.

Miinukset:

– Ei päässyt kovin paljon ääneen. Ei toisaalta ollut hänen vikansa.

Carl Haglund, RKP

Plussat:

– Olen ihan varma, että talouskeskustelussa hyvin monen katsojan oli vaikea pysyä kärryillä, kun johtajilta tuli tiiviissä ajassa esitykset, miten talous saadaan kuntoon. Tällaisessa keskustelussa on tärkeää, että pystyt jonkin verran koskettamaan myös kuulijoiden tunteita, ja tietynlaiset voimakkaat kielikuvat voivat toimia. Kun puhuttiin velanotosta, Haglund käytti ilmaisua: lapsilta ja lapsenlapsilta lainaaminen. Se on voimakas retorinen kielikuva, että ollaan viemässä tulevilta polvilta ja saattamassa heitä vaikeaan asemaan.

– Pääsi loistamaan edukseen turvallisuuspoliittisissa asioissa. Häntä kuunneltiin, kun hän selitti turvallisuusasioita. Hän oli rento ja itsevarma, mikä vetoaa moniin.

Miinukset:

– Korosti muutamaankin kertaan keskustelun aikana sitä, että hän on ollut tekemässä puolustusvoimauudistusta. Tuli olo, että hän kerskuu: ei malttanut sanoa yhden, vaan kaksi kertaa. Näissä kissanhännän nostamisissa on vaarana, että se saattaa ärsyttää katsojaa. On taitolaji pystyä tuomaan esille omat tekemisensä niin, ettei se vaikuta itsensä kehumiselta.

Ville Niinistö, vihreät

Miinukset:

– Ville Niinistön kohdalla kävi niin, etten löytänyt yhtään erityistä plussaa. Niinistö oli debatissa jo fyysisesti syrjässä, aivan reunassa, eikä saanut hirveän paljon puheaikaa. Hänellä on oman puolueensa linjan faktat hallussa, ja hän niitä sieltä napautteli, mutta ei mitenkään muistettavalla tavalla.

– Puhui valtion velkaantumisesta liian monimutkaisella tavalla. Hän on erittäin fiksu tyyppi, mutta näissä tenteissä tarvitaan sitä, että osaat selittää asiat yksinkertaisesti.

Antti Rinne, demarit

– Minulla ei ole Rinteelle plussaa eikä miinusta. Se on vähän huono merkki. Hän ei valitettavasti erottunut joukosta esiintymisellään. Ei kielteisesti eikä myönteisesti. Muistan yhden tilanteen, jossa hän hermostui, kun debatoi Stubbin kanssa.

– Kun Rinne valittiin puheenjohtajaksi, hän vaikutti tosi harmaalta. Hänen koko olemuksensa ei ole kovin intensiivinen. Toivoin, että hänestä kuoriutuisi tiukka keskustelija näihin television vaalitentteihin. Sitä ei ole näkemykseni mukaan tapahtunut. Siksi hän ei jättänyt tentistä mitään erityistä muistikuvaa.

Päivi Räsänen, kristillisdemokraatit

Plussat:

– Hänen yleinen habituksensa tässä debatissa oli aika myönteinen. Yleisessä keskustelussa häneen liitetään kielteisiä ajatuksia ja lehtikuvissakin hän yleensä näkyy olevan otsa kurtussa. Tässä tilaisuudessa hän ei ollut. Hän nosti esimerkiksi pienyrittäjien verotusasiat esille selkeämmin kuin muut, minkä jälkeen muut nyökyttelivät. Se osui myös oikeaan saumaan, kun siitä jäätiin tauolle.

– Pääsi sivaltamaan Timo Soinia maahanmuuton menoista. Tivasi konkretiaa, että mistä pitää säästää.

Juha Sipilä, keskusta

Plussat:

– Sipilä oli ei ollut mitenkään räväkkä, mutta eipä hän ole ikinä ollut. Oli vakuuttava tilanteessa, jossa Stubb syytti häntä löysistä puheista. Stubb esitti asioita, jotka keskusta on hänen mukaansa ensin esittänyt ja perunut. Sipilä pääsi painokkaasti sanomaan, että nämä eivät pidä paikkansa. Että nämä ovat humpuukia. Eikä Stubb enää päässyt vastaamaan siihen. Syntyi tilanne, joka vaikutti siltä, että Sipilää vastaan hyökätään perusteettomasti. Uskon, että Sipilän esitys vetosi moniin katsojiin.

– Toinen Sipilän väkevä hetki oli se, kun hän kertoi, että aiemman päivän EU-tentin järjestäjät olisivat uhkailleet häntä poisjäännin seurauksista. Se oli retorinen voitto, aika dramaattinen tilanne. Ensin häntä on epäilty ja syytetty, ettei hän uskalla osallistua tenttiin, jossa puhutaan Eurooppa-asioita ja pitää puhua englantia. Nyt asetelma kääntyikin päinvastaiseksi.

Timo Soini, perussuomalaiset

Plussat:

– Osaa olla konkreettinen. Niin nytkin. Hyvä esimerkki hölmöistä menoeristä oli oli irtisanomissuojat: Jos pääkaupunkiseudun kunnat yhdistyisivät, palkka juoksisi aika monella viisi vuotta, vaikka tehtävää ei enää olisi.

Miinukset:

– Ei ollut kovin räväkkä. Hakikohan tarkoituksella jonkinlaista valtiomiehen imagoa? Hän nojaili rauhallisesti ja puhui aika hiljaisella ja rauhallisella äänellä monessa tilanteessa. Siinä on vaaransa: jos olet liian rento, katsojalle voi tulla vaikutelma, että esiintyjä on välinpitämätön asian suhteen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hän on väsähtäneen näköinen.

Alexander Stubb, kokoomus

Plussat:

– Stubb on retorisesti varsin älykäs. Joissain tilanteissa, kun kiisteltiin, kuka on syyllinen nykytilanteeseen, hän osasi viedä keskustelun tulevaisuuteen. Hän pääsi nousemaan tilanteen yläpuolelle, ikään kuin johtamaan keskustelua sillä, että hän keskittyi tulevaisuuden ratkaisuihin.

– Käytti intiimiä retoriikkaa. Kun puhuttiin valtionvelasta, hän sanoi, että häntä pelottaa. Hän ei ainoastaan ilmaissut tunnetta, hän puhui omasta tunteestaan. Sillä tavalla hän toi ikään kuin iholle tilanteen vakavuuden, että tämä on tosi vakava juttu, kun pääministeriäkin pelottaa tämä asia. Kun hän sanoo tällä tavalla, hän vaikuttaa vilpittömältä. Kun ihminen puhuu tunteistaan, yleensä silloin uskotaan, että hän puhuu totta. Vaarana on, että joku voi huomauttaa, ettei pääministerin tehtävänä ole pelätä näitä asioita, vaan tehdä asialle jotain.

Miinukset:

– Tuntui muutamaan otteeseen hieman loukkaantuneelta. Se antaa herkkähipiäisen kuvan, ellei loukkaantumiseen ole todella voimakasta syytä. Nyt hänelle esitettiin aivan normaalia poliittista kritiikkiä.

– Selitti asioita muille ikään kuin muilla olisi ollut haasteellista ymmärtää hänen sanomansa. Siitä voi tulla vaikutelma, että puhujalla on vähän oppimestarimainen ote asiassa.

– Veti mukavan miehen roolilla debatissa Juha Sipilän kanssa. Kysyi EU:sta, mutta eihän Stubb yrittänyt edes millään tavalla haastaa Sipilää. Millaisen kuvan johtajuudesta Stubb antaa, jos debattitilanteessa antaa pahimman poliittisen vastustajan aivan vapaasti selitellä omia näkemyksiään, eikä hirveästi kyseenalaista niitä?

 

Asiasanat

Päivän lehti

1.4.2020