fbpx
Uutiset

Esiliinaton emäntä on kuin hännätön hevonen

Aika moni keski-ikäinen nainen muistaa suoristelleensa peloissaan esiliinan helmoja kansakoulun ensimmäisenä päivänä. Esiliina oli koko viime vuosisadan ja vielä 1960-luvulla osa arkipäivän pukeutumista. Essua käytettiin joka päivä lastentarhoissa, koululaisilla, keittiötöissä ja navetassa, mutta myös suutarin, kokin ja teurastajan töissä.

– Essu oli arkinen suojavaate, mutta se on jo tuhatluvun alusta ollut myös arvoaseman tunnus. Hautalöytöjen perusteella on nähty, että se on ollut runsaimmin koristeltu osa asua, kertoo Lopen Joentaalla esiliinoista innostunut Mirja Peltovuori.

Viime kesänä Krouvin kyläpäivillä Lopella ihastuttiin Mirja Peltovuoren kokoamaan esiliinanäyttelyyn. Nyt esiliinat ovat päässeet esille kirkonkylään kirjaston Fallesmannin saliin.

– Innostuin itse esiliinoista, kun satuin näkemään Savonlinnan Kalevalaisten Naisten järjestämän Esiliina elää -näyttelyn nettisivut. Joentaan kylältä ja pitkin Loppea saatiin valtavasti essuja, joista sitten koottiin tämä näyttely, kertoo Mirja Peltovuori.

Näyttelyssä esiliinat on ryhmitelty teemoittain. Juhlaesiliinat on koristeltu taidokkain revinnäisin, pitsein, ristipistoin ja virkkauksin. Navettaessuja on ostoessuista käsinkudottuihin ja työtakkeihin. Koululaisten ja lasten pikkuessuja on saatu esille kymmeniä samoin kuin kouluissa käsitöinä ommeltuja. Muinais- ja kansallispukujen essut ovat oma teemansa ja valkeat herrasväen piikain essut omansa.

Muinaispuvusta nykykeittiöön

Muinaispukujen ennallistuksissa esiliina pääsee nykypäivänäkin oikeuksiinsa. Samoin kansallispukujen esiliinat ovat taidokkaita käsityönäytteitä ja puvun kallis osa. Koristeen rooli syntyi 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin esiliinat olivat arvostettu osa pyhä- ja juhlapukua. Vaatekappaleesta kehittyi enemmän koriste kuin hameen suojus.

Arvoaseman korostamisesta kertovat sananlaskut kuten: kynnyksestä talo tunnetaan, esiliinasta sen emäntä.

– Kalevala kertoo kuinka esiliina suojasi pahalta silmältä ja turvasi karjaonnen.

“Suvetar, valio vaimo, Etelätär, luonnon eukko! Heitä hienot helmuksesi, esiliinasi levitä karjalleni katteheksi, pienilleni peitteheksi, vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen!”

Esiliinan suoja on näkynyt myös moraalisäännöissä: nuorten seurustellessa on tarvittu mukaan esiliinaa. Vanhempi, esiliinaa kantava nainut nainen on ollut mukana nuorten tavatessa toisiaan varmistamassa säällisen käyttäytymisen.

Vasta 1970-luvulla esiliinan käyttö suojavaatteena hiipui, kun vaatteiden pesemisestä tuli helppoa. Essu on silti Mirja Peltovuoren mielestä yhä osa keittiötöitä, mutta voi nousta jonain päivänä jopa trendivaatteeksi.

Menot