Kolumnit Uutiset

Esimerkin voima auttaisi kummasti

Suomi on vaikeitten päätösten edessä niin hallitustasolla kuin työmarkkinoillakin.

Jotain työmarkkinoiden tulehtuneesta ilmapiiristä kertoo kina kolmesta koulutuspäivästä. Vuosia pyöritelty asia on yhä lähtöpisteessä.

Yhtä vaikeaa on nykyiseen taloustilanteeseen sopivan raamiratkaisun löytäminen.

Pahassa pattitilanteessa on niin ikään kolmikantaisesti neuvoteltu eläkeiän alarajan nostaminen. Kaikki osapuolet tunnustavat, että eläkkeelle lähtöä pitää myöhentää, mutta keinoista vallitseekin sitten täydellinen erimielisyys.

Koulutuspäiväkina tuntuu turhanaikaiselta edessä oleviin haasteisiin nähden. Suomi on suurten päätösten edessä. Jokainen niistä vaikuttaa merkittävästi siihen, miten meillä jatkossa menee.

Päätöksiin kyetään vain vahvan yhteisen tahtotilan vallitessa. Jos muu ei sellaisen syntymiseen auta, kannattaisi kokeilla vaikkapa esimerkin voimaa.

Kovin kannustavalta ja yhteen hiileen puhaltamiselta ei nyt tunnu se, että ne yritysjohtajat, jotka eniten peräävät eläkkeelle lähdön alarajan nostamista, eivät itse sitoudu siihen.

Suomen tietotoimisto tutki 30 suurimman pörssiyrityksen johtajan eläkkeelle lähtemistä. Keskimäärin vapaaherraksi lähdettiin 61,5 vuoden iässä.

Toki jokaisella on oikeus neuvotella sopimuksia mieleisekseen. Eri asia on, miten varhaiset eläkesopimukset kokevat ne, joilta vaaditaan ihan muuta kuin mihin vaatijat itse ovat valmiita.

Lähtökohdat neuvotteluihin paranisivat kummasti, jos yritykset ilmoittaisivat, että johtajien eläköitymisikä on 65 samaan aikaan, kun yleistä eläkkeelle lähdön alarajaa nostetaan.

Kansanedustajille voi nostaa sikäli hattua, että sopeutumiseläkettä tiukennettiin. Enää ei kansanedustaja pääse yhden kauden ja kolmen vuoden jälkeen eläkerahoihin käsiksi loppuelämäkseen.

Myös palkkapuolella kansanedustajat ja ministerit ovat koettaneet esimerkin voimaa. He ovat alentaneet palkkojaan, samoin kuin presidentti Sauli Niinistö palkkiotaan.

Edellä mainittu pörssijohtajien joukko vastaa huutoon vaikenemalla.

Palkkamaltin vaatimiselta menee pohja, jos johtajien entinen meno jatkuu. Pahimpana taantumavuonna eli 2009 suomalaisten pörssiyhtiöiden johtajien palkat nousivat kymmenillä prosenteilla. Vuoden 2011 verotiedot kertovat, ettei merkittävää muutosta kehitykseen ole tapahtunut.

Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo on monta kertaa varoittanut tällaisen palkkakehityksen vaaroista.

Jos taloudessa menee hyvin, on siitä hyödyttävä kaikkien. Jos menee huonosti ja vaaditaan eduista tinkimistä, on tingittävä kaikkien niiden, joilla siihen on varaa.

Vain tällaisessa ilmapiirissä yhteisöllisyys ja sopimisen halu saavat otollisen kasvualustan.

Päivän lehti

9.4.2020