Kolumnit Uutiset

Estääkö supermoderni hajautuspolitiikka asuntojen isojaon?

Povattu pääministeripuolue keskusta esitteli viime viikolla vaalikärjekseen kansanedustaja Seppo Kääriäisen johdolla laaditun ”superuudenaikaisen” hajautusohjelman.

Joku saattoi hymähtää lukiessaan sanan superuudenaikainen ja Kääriäisen nimen samassa lauseessa, mutta ainakin puolueen tavoitteet ovat ennennäkemättömän kovat. Kuinka Suomessa luodaan koko maahan työllistymisen edellytykset ja turvataan eriasteinen koulutus, kun työttömyys riivaa muuttovoittoalueillakin?

Opettajien Educa-messuilla puolueen kansanedustajaehdokkaat panivat vielä paremmaksi, kun näkivät tarpeelliseksi tarjota toisen asteen opetusta jokaisessa Suomen kunnassa. Se tarkoittaisi yli 200 uuden lukion tai ammattikoulun perustamista.

Vaikka vaalijorinoista jättäisi puolet pois, vallitsevan todellisuuden ja keskustan tavoitteiden ristiriita on nyt historiallisen suuri.

Puolue on aivan oikeassa, että on haaskuuta hylätä hyvää rakennusinfraa. Toisaalta, riittääkö mikään panostus enää edes jarruttamaan globaalia kaupungistumiskehitystä?

Sunnuntain Hesari, siis pahamainen Etelän media raportoi asuntojen hinnoista rakennemuutoksen riivaamalta Kemijärveltä. Sieltä saisi saunallisen kolmion 20 000 eurolla ja hyväkuntoisen ison omakotitalon 70 000 eurolla, mutta kaupaksi ne eivät noillakaan hinnoilla mene. Taantuvien seutujen asunnoilla on enää käyttöarvo, ja perikunnat vielä ihmeissään, kun kiinteistöjen korjaus- tai purkuvelka on myyntiarvoa suurempi.

Mikäli keskusta uskookin voivansa kääntää kelkan, kiinteistösijoittajat ovat jo kauan sitten luoneet katseensa kohti pääkaupunkiseutua sekä muutamaa niin sanottua ”sote-kaupunkia” ja keskeisiä kehityskäytäviä. Olin hiljan kuuntelemassa Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtajaa Ari Paunaa, joka puhui asuntomarkkinoiden isojaosta.

Paunan murhaavien tilastojen mukaan 250 miljardin euron asuntovarallisuutemme arvo jakautuu nyt uudestaan. Arvioiden mukaan Suomi on kaupungistumisessa EU-maita nyt 25–50 vuotta jäljessä, mikä voidaan katsoa kepun isoksi saavutukseksi tai synniksi.

Jos kehityksemme kuitenkin jatkossa noudattaa Ruotsin mallia, isoille kaupunkiseuduille muuttaa yli puoli miljoonaa ihmistä 15 vuoden sisällä. Heikot taloudelliset ajat vain kiihdyttävät virtaa.

Helsinkiin valmistui viime vuonna 4 000 uutta asuntoa, mikä oli ennätysmäärä aikoihin. Asukkaita tuli kuitenkin lisää 9 000. Yhtälö ei oikein toimi sinkkutalouksien lisääntyessä koko ajan.

Hämeenlinnalaisten omistusasujien onni on, että kaupunki on vielä rakennusliikkeiden ja kiinteistösijoittajien listoilla. Kovin paljon syrjään moottoritieltä ei tarvitse mennä, jotta siltä putoaa.

Suomen totisesti isoimpia ongelmia on, että maan 2,9 miljoonasta asunnosta yli miljoona taloa sijaitsee enemmän tai vähemmän arvottomassa paikassa.

Kysymys kuuluukin, onnistuuko Kääriäisen ja kumppaneiden kääntää maailmanhistorian kulku biotalouden ja etätyön avulla?