Uutiset

Et voi tietää, mitä et tiedä

Ihmisen ei tarvitse osata lukea, ollakseen viisas. Ihminen ei ylipäätäänkään tarvitse lukutaitoa. Metsästys ja kalastus sekä kasviravinnon tuntemus on ihmiselle tärkeintä. Näissä pohjoisissa ilmasto-oloissa vielä suojautuminen kylmältä on välttämätöntä.

Kaikki mikä tämän ylittää on ylimääräistä, snobbailua, elvistelyä, turhuuden turhuutta.

Kuitenkin koulussa ja kodeissa, kerhoissa ja päivähoitopaikoissa, kavereiden kesken ja kirjastoissa, televisioissa ja radioissa kerrotaan kaikenlaista, ja sitä on meidän oppiminen!

Arvoisa nimimerkki Shadow_fox, olet jo liikaa sillä tiellä, että opettelet kaikkea turhaa. Sinä erotat rokin ja tangon hip-hopista. Sillä tiellä et ole ainoastaan Sinä vaan myös me kaikki suomalaiset, amerikkalaiset, japanilaiset ja keitä muita tässä maailmassa ihmisinä elääkään. He kaikki tarvitsevat Pythagoraan lausetta ja Pascalin kolmiota. Heille potenssi ilman viagroita on tärkeää, vaikka he kuinka siitä narisevatkin.

Siis et ole yksin.

Sitten elävään elämään. Kävin kouluni siihen aikaan, kun Tuomelassa oli kansakoulu ja Hämeenlinnan Yhteiskoulu vierekkäin. Kansakoulussa oli kuusi luokkaa jakautuen alakouluun – 1.-2. luokat – ja yläkouluun – 3.-6. luokat.

Yhteiskoulu oli oppikoulu jakautuen keskikouluun – 1.-5. luokat – ja lukioon – 6.-8. luokat. Kansakoulusta pyrittiin oppikouluun kansakoulun 4.-6. luokilta. Kansakoulussa ei tarvinnut opiskella potensseja, ei yhtälöitä, ei pythagoraksia, eikä x:n arvon ratkaisemista. Oppikoulu oli niitä varten.

Sitten ne, jotka menivät ammattikouluun, opiskelivat siellä vähän lisää matematiikkaa, trigonometriaa ja laskutikun käyttöä.

Muuten, matematiikalla sinänsä ei tee mitään, mutta se on kuitenkin kuin terävä puukko, työkalu, jolla voi erotella asioita toisistaan. Sillä voi ennustaa tulevaisuuttaankin: Helsinkiin on sata kilometriä. Kun ajan sinne satasta, olen Hesassa tunnin kuluttua.

Minä kävin Tuomelan kansakoulua neljä vuotta. Pyrin Yhteiskouluun ja pääsinkin. Kävin sen kahdeksaa luokkaa yhdeksän vuotta. Ylioppilasta minusta ei tullut, mutta rakennusarkkitehti Tampereen Teknillisestä Opistosta kuitenkin. Nyt olen ammattikoulussa opettajana.

Kaikkea, mitä kouluissa olen oppinut sekä vielä paljon muualta opittua, olen elämässäni tarvinnut. Myös sitä olisin tarvinnut, minkä olen päästänyt ohi tai päättänyt olla oppimatta.

Arvoisa nimimerkki Shadow_fox, olet oppinut kirjoittamaan hyvin. Tekstisi on hauskaa ja kitkerää yhtä aikaa. Olet oppinut taitosi luultavasti koulutuksesi myötä, opettajasi ansiosta tai hänestä huolimatta. Sinä pärjäät ja opiskelet kuitenkin.

Kun nyt seurailen omien oppilaitteni kehitystä, tulee joskus ikävä vanhoja huonoja aikoja. Oppilaistani pitäisi hiljalleen tulla opiskelijoita. Heidän pitäisi osata jo peruskoulun oppimäärä, mutta kun ei. Heidän pitäisi oppia ottamaan vastuu omasta oppimisestaan, tulevaisuudestaan ja sitä he tekevätkin.

Tähän vastuunottoon kuului silloin ennen ja kuuluu nyt auktoriteettien kyseenalaistaminen ja irtautuminen lapsuuden elämäntilanteesta.

Arvoisa nimimerkki Shadow_fox, harkitse tarkkaan, mitä et tarvitse, sillä yhtä asiaa ihminen ei voi tietää. Et voi tietää, mitä et tiedä. Ja sitäkin, mitä et tiedä, varmasti tarvitsisit joskus.

Markus Virolainen

Hämeenlinna

Päivän lehti

9.4.2020