Kolumnit Uutiset

Etiikka ei ollut intissä tapetilla

Jokainen varusmiespalveluksen käynyt on poikkeuksetta sitä mieltä, että hänen jälkeensä palvelukseen astuneiden saapumiserä on päässyt liian helpolla.

Siinä missä itse hiihdettiin hiekalla ja kärvisteltiin metsäleirillä viikkotolkulla räntäsateessa, nykyjengi pyydystää Pokémoneja sotilaskodissa.

Kaikki oli ennen kovempaa -asenne on tiukassa, mutta tuskin totta. Esimerkiksi rauhanturvatehtävät ovat entistä vaativampia ja vaarallisempia, joten koulutuksen on ainakin valmiusjoukoissa vastattava haasteeseen.

Helsingin Sanomat kirjoitti sunnuntaina sotilaan etiikasta. Jutun mukaan lyhyenkin palvelusajan suorittavalle varusmiehelle pitää antaa mahdollisuus eettisen pohdiskeluun. Asevelvollinen kun voi joutua mahdollista yllätyshyökkäystä torjumaan ja tilanteeseen, jossa pitää ampua toinen ihminen.

Aika kultaa ja hälventää muistot, mutta enpä muista, että inttivuoteni aikana minua olisi kertaakaan kehotettu tai rohkaistu erityisen syvälliseen pohdiskeluun.

Luultavasti sotilaspastori on aiheesta puhunut, mutta kuten oppitunneilla useimmiten kävi, ”seurasin” luentoa silmät auki nukkuen.

Vuosituhannen ensimmäisen saapumiserän lääkintäaliupseerikurssilla keskityimme olennaiseen, eli rahtasimme toisiamme talvisodanaikaisilla paareilla yli suon että heilahti, tikkasimme palvelustovereiden kämmenselkiä rei’ille kanyylilla ja katsoimme koulutusvideota, jossa miinojen silpomia ihmisiä kursittiin kasaan.

Kouluttajat eivät kyselleet, mitä ajatuksia aseiden aiheuttamien vammojen näkeminen herätti. Autenttisen kenttäsairaalavideon katselun tai kanyyliharjoitusten vuoksi pyörtyneet siirrettiin vähin äänin pois kurssilta.

Puolustusvoimien tavoite ei tietenkään ole rohkaista sen enempää ammattisotilaita kuin tulevia reserviläisiä epäröimään kykyään puolustaa maataan tositilanteessa. Se ei onnistu puiden latvoihin sarjoja roiskimalla.

Kun suomalaiset miehet kohtaavat ja ottavat muutaman oluen, jossain vaiheessa iltaa puhutaan intistä.

Käymieni keskustelujeni perusteella kovin harva on miettinyt varusmiespalveluksessa ollessaan tai sen jälkeenkään, olisiko kykenevä tappamaan.

Suomi on yhä niin turvallinen maailmankolkka, ettei moisen miettimiselle – onneksi – ole ehdotonta tarvettakaan.

Laadukkaalle sotilaskoulutukselle on. Uskottava puolustuskyky on yksi rauhan takeista.