Uutiset

Etninen henkilö kaivaa etnistä verta etnisestä nenästään

Linnamäen joukkotappeluun osallistui poliisin ensimmäisten tietojen mukaan 150 nuorta. Myöhemmässä tutkinnassa määrä kutistui yhdeksään, mutta selitystä tapaukselle vaadittiin edelleen kovaäänisesti.

Jo alussa kävi ilmi, että tappeluun osallistuneet olivat kurdi- ja somalialaistaustaisia suomalaisia. Linnanmäen toimitusjohtaja nyökytteli päätään: selvä etninen välien selvittely. Patoutunutta vihaa, joka purkaantui keskellä hauskanpidon tyyssijaa. Ulkomaalaistaustaisuus teki hänelle välittömästi järjen koko tappeluun. Se oli diagnoosi, jota kohti käsi lähti kurkottamaan apteekin hyllyltä.

Tällaiset johtopäätökset pohjaavat ajatusmallille, jossa ulkomaalaistaustainen ihminen heijastaa herkeämättä omaa kulttuurista taustaansa. Etninen ihminen ei kaiva vain nenäänsä, hän kaivaa nenäänsä etnisesti. Jos etninen henkilö kaivaa verta nenästään Linnanmäen laitejonossa, tekee hän sen etnisistä syistä.

Poliisin tutkimuksissa kuitenkin selvisi, ettei kahakassa ollut lainkaan kysymys etnisyydestä. Kaikessa banaaliudessaan kahakan ydin oli jonossa etuilu. Nujakointi alkoi, kun kaksi naista etuili laitejonossa. Se on toki huonotapaista. Silti etuileminen ei ole etninen huono tapa. Sitä tekevät aika tavalla myös suomalaista alkuperää olevat suomalaiset.

Etuilua päiväkodin ruokajonossa, etuilua baarijonossa, etuilua pankin ulkopuolella juuri ennen avaamisaikaa. Lapset, nuoret, aikuiset ja iäkkäät kansalaisemme. Etuileminen tuntuu oikeutetulta niistä, jotka sitä tekevät, ja aiheuttaa hampaiden kiristelyä niissä, joiden ohi livahdetaan huomaamalla yllättäen kavereita jonon etuosassa.

Ja kyllä, myös minä olen etuillut joskus jonossa. Samoin olen kiristellyt hampaitani, kun ikäisekseen harvinaisen huonon lähinäön omaava mies on ohittanut minut kalatiskin palvelujonossa ja viittoillut jo kaukaa myyjälle haluamansa lohifileen suuntaan. Sillä hetkellä minun on tehnyt mieli ohimennen, aivan vahingossa tuupata hänen ylitäyttä ostoskoriaan ja nähdä mandariinien vierivän kaikkiin ilmansuuntiin.

Epäilemättä joku katseli minua samantyyppisellä silmällä, kun joskus muinoin näin kavereitani jonossa lähellä lippuluukkua.

Yleensä halutaan muistuttaa, että ihmisissä on samoja positiivisia piirteitä riippumatta siitä, mistä he ovat kotoisin. Yhtä lailla voitaisiin kuitenkin myös muistaa, että ihmisissä on samoja huonoja ominaisuuksia kulttuuritaustasta riippumatta. Nimenomaan erehdyksiähän pidetään inhimillisyyden ytimenä.

Linnanmäen joukkotappelussa pari nuorta naista ei jaksanut jonottaa. Heidän selkiään katselleet jonottajat hermostuivat. Kimppuun käymisen puolesta en toki ole, mutta sekä etuilu että hermostuminen ovat inhimillistä käytöstä. Ne eivät ehkä ole ihmisyyden kruunun kirkkaimpia timantteja, mutta silti jotakin, mikä yhdistää meitä kaikkia.

Kukapa meistä ei joskus olisi kerjännyt aivan universaalia verta universaalista nenästään.

Päivän lehti

5.4.2020