Kolumnit Uutiset

Ettei nyt vain tässäkin olisi oikaistavaa?

Jokainen lottoarvonta muistuttaa minua karvaasti painajaismaisesta virheestä, jonka onnistuin joskus vuosia sitten tekemään.

Julkaisin Hämeen Sanomien toimitussihteerinä lehdessä väärät lottonumerot. Tajusin virheeni vasta, kun mitään ei ollut tehtävissä. Mitkään tuhkat eivät riittäneet päälleni ripoteltavaksi.

Oikaisu ei olisi millään riittänyt, jos joku olisi ehtinyt panna elämän risaiseksi kuin lottovoittaja UKK Turhapuro aikoinaan (1976).

Karmeaa mokaa lievensi se, että lehteen menivät Viking Loton numerot. Niitähän on kuusi (6) ja lottonumeroita taas seitsemän (7).

Hävetti kamalasti, kuten myös sillä kerralla, kun tein viime tammikuussa oikaisun oikaisusta.

Olin kirjoittanut erään professorin nimen pääkirjoitussivun asiasta toiseen -palstalle virheellisessä muodossa. Kutsuin seuranneessa oikaisussa asianomaista, ilmeisen arvokasta herraa prosessoriksi. Sehän piti tietenkin oikaista, siis se virheellinen oikaisu.

Jokainen virhe sanomalehdessä on liikaa.

Niitä ei voi millään verukkeella puolustaa, vaikka oikaisut ovat usein viihteellisintä lukemista lehdissä.

Kevään huipputapaus oli viime sunnuntai, kun Hesarin kulttuurissa julkaistiin seuraava oikaisu:

”Oikaisu 15.5. klo 12.40: Kirjan nimi on Palanneiden vuoksi, ei Kadonneiden vuoksi, siinä on 400 sivua, ei 284, ja päähenkilön nimi on Jaakko, ei Jouko.”

Kirjoittaja antoi jo jutun alussa varoituksen: ”Tunnustan, että olen ymmälläni.” – Hän puhui varmasti totta.

Löysin itseni oikaisusta kipeämmin kuin koskettavimmastakaan maailmankirjallisuuden valioteoksesta. Ihminen on alati erehtyväinen. Tekoäly ei moiseen inhimillisyyteen ikinä pysty.

Oikaisu julkaistaan, kun lehdessä, paperilla ja/tai verkossa huomataan merkityksellinen – ja oikaistavissa oleva virhe. Kaikki virheet eivät ole.

Asiat ovat suhteellisia, ja kaikesta ei (onneksi) ole olemassa edes lopulliseksi kuviteltavaa totuutta.

Ennen puhuttiin demonisesta painovirhepaholaisesta, joka vaani latomon pimeimmässä nurkassa.

Kehitys on sentään vähän kehittynyt. Painovirheitä ei ole ollut pitkään aikaan. Ei ole enää latomoa, ja vanhan vihtahousun on karkottanut tietokoneiden kelmeä valo.

Ihmiset täällä niitä virheitä tekevät, kuten muuallakin. Onneksi emme ole töissä ydinvoimalassa.