Uutiset

Etujen saalistus nostaa päätään

Euroopan unionin Brysselin huippukokous päättyi lähes sekasortoon. EU-johtajien olisi pitänyt pystyä sopimaan uuden perustuslain kohtalosta ja unionin rahoituksesta vuosiksi 2007-2013. Tuloksia ei syntynyt kummassakaan asiassa. Huippukokouksen lopputulos on synkkääkin synkempi: ainakaan tällä hetkellä EU ei kykene tekemään tulevaisuuttaan turvaavia kovia ratkaisuja.

On sinänsä hyvin ymmärrettävää, että EU:ssa kiistellään rahasta, sekä jäsenvaltioiden maksuista että unionin maksamista tuista. Talouden paine ja eurooppalaisen yhteistyön taloudellinen hyöty olivat keskeisiä tekijöitä koko EU:n synnyssä. Rahakiistan siemen kylvettiin silloin, kun EU löysäsi budjettikuria Ranskan ja Saksan painostuksesta. Vakaussopimus vesitettiin, mikä rapautti yhteisesti sovittujen pelisääntöjen kunnioitusta.

Brysselissä nosti päätään kansallinen itsekkyys tavalla, joka yllätti EU:n johdon. Sovinnon kaatajien kärkinimi oli Britannian pääministeri Tony Blair. Hän puolusti linjaansa vetoamalla maansa kansalaisten yleiseen mielipiteeseen.

Blair onnistui rikkomaan suhteitaan Ranskan presidenttiin Jacques Chiraciin ja Saksan liittokansleriin Gerhard Schröderiin. Koossa on ainekset johtavien EU-maiden pitkäaikaiseen riitelyyn. Blairin on vaikea löytää peruutusvaihdetta sen jälkeen, kun hän esiintyi Brysselissä harvinaisen mahtipontisesti. Blair on vahva EU-johtaja vasta sitten, kun hän on luotsaamassa yhteisöä ulos vaikeasta kriisistä.

Surkuhupaisaa torassa on se, että etukäteen hyvin tiedettiin, ettei EU:n laajeneminen ole suinkaan ilmaista. Laajenemisen kovasta vauhdista sinkoili varoituksia, joita EU-johtajat – Blair mukaanlukien – eivät ottaneet tosissaan. Heille tärkeämpää oli eurooppalaisen yhteistyön mahdollisimman nopea laajentaminen kuin sen hinnan laskeminen.

EU:n on pakko keskittyä arvioimaan sitä, jatkuuko eurooppalainen yhteistyö nykyisessä muodossa ja laajuudessa vai ollaanko unionissa siirtymässä pystyvästikin kansallisen itsekkyyden aikaan. Ratkaisevaa sananvaltaa käyttävät tässäkin asiassa EU:n mahtimaat Britannia, Saksa, Ranska ja Italia. Brysselin huippukokous jätti vaikutelman yhteisöstä, jossa lyhyen tähtäimen etujen saalistaminen on jo tärkeämpää kuin EU:n kestävä pitkäjänteinen kehittäminen.

Suomi oli pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johdolla kaatamassa EU:n rahoituksen sovintoesitystä. Suomi teki näin selväksi, että se oli tyytymätön. Pienen maan edessä kukaan ei tälläkään kertaa kuitenkaan vapise. Suomi saa varautua sekä tukien kutistumiseen että maksujen huomattavaankin kasvuun. Suomi joutuu pahimmassa tapauksessa hyväksymään rahoitusratkaisun, joka ajaa sen kaatamaa esitystä huonommin kansallisia etujamme.

EU:n ongelmat ravistelevat koko Eurooppaa. Yhdysvalloissa Brysselin huippukokouksen tuloksettomuutta ei suinkaan itketä. EU:n tappio on jälleen kerran mitä suurimmassa määrin Yhdysvaltain etu, nimenomaan taloudellisessa mielessä.