Uutiset

EU-Suomessa tehdään halpaa ruokaa

Kymmenen vuotta sitten Suomessa oli äänestetty EU-jäsenyyden puolesta ja liittyminen oli käsillä 1.1. 1995.

Kansakunta kävi kipakkaa kiistelyä tulevan jäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Suomalaista mentaliteettia tuntematon olisi voinut ennustaa kansan syvää ja pysyvää kahtiajakoa. Mutta meillä osataan myös riidellä niin, ettei parantumattomia haavoja jää puolin eikä toisin.

EU-jäsenyyttä ajoivat etunenässä elinkeinoelämä, pääosa ammattiyhdistysliikettä vientiteollisuusliitot etunenässä. Poliittista tukea tuli kokoomuksesta ja sosiaalidemokraateilta sekä osalta RKP:ta. Puolueen agraarisiipi oli empivällä kannalla.

Katkerimmin jäsenyyttä vastustivat maataloustuottajien MTK, keskusta sekä maan syrjäseudut.

Haavisto ulkoministeriksi

Pääministeri Esko Aho (kesk.) ruoski puolueensa enemmistön rivit yhtenäiseksi ja taktisesti perin viisaasti korvasi jäsenyyttä vastustavan ulkoministeri Paavo Väyrysen MTK:n puheenjohtajalla Heikki Haavistolla.

Väyrynen lähti hallituksesta onnettomasti päättyneen hallituksen kaatoyrityksen jälkeen. Melkein samoissa ovissa poistui maa- ja metsätalousministeri Martti Pura.

Kolmas tuolloin oppositiossa olleen SDP:n kanssa hallituksen kaatoa viritellyt Seppo Kääriäinen piti pintansa ja nimitettiin valtakunnanoikeudessa tuomion saaneen Kauko Juhantalon jälkeen kauppa- ja teollisuusministeriksi.

Niin keskustan kuin MTK:n kenttä oli ymmällä, mutta talonpojat eivät tohtineet epäillä päävastuuseen joutuneen arvostetun puheenjohtajansa motiiveja ja kykyä puristaa Suomelle paras mahdollinen neuvottelutulos.

Vaikka maatalous tiedettiin ennakkoon vaikeimmaksi asiaksi, maa- ja metsätalousministeri Mikko Pesälä (kesk.), kovassa vauhdissa olleeseen EU-junaan vauhdissa kyytiin hypännyt, soitti sittenkin kakkosviulua kuumimmissa neuvotteluissa. Suurin vastuu oli Haavistolla, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolaisella (kok.) ja luonnollisesti pääministeri Aholla.

Pesälä piti omalla tontillaan korkeata profiilia ja uhkasi erota hallituksesta ennen joulua vuonna 1994 ellei hänen ja MTK:n välisen siirtymäkautta koskevan sopimuksen neuvotteluja jatketa luxemburgilaisen maatalouskomissaari Rene´ Steichenin ja komission kanssa. Pesälä sai tahtonsa läpi ja jatkoi ministerinä.

Kansaa maaniteltiin jäsenyyden taakse lupauksilla halvasta ruuasta, sujuvasta viennistä, halvoista koroista ja olemattomasta inflatiosta. Unioni miellettiin ensijaisesti taloudelliseksi liitoksi.

Turvallisuuspolitiikka pidettiin taka-alalla

Turvallisuuspoliittinen ulottuvuus ei ollut keskeisesti esillä, vaikka silläkin oli oma painoarvonsa kansanäänestyksessä. Neuvostoliiton hajoaminen ja koko itäblokin romahtaminen olivat vielä tuolloin tuoreita asioita ja Eurooppa etsii suuntaansa myös puolustuspoliittisesti.

Uhkia nähtiin lähes jokaisella oksalla. Puheet koko elintarviketalouden katoamisesta ja tuontiruuan varaan heittäytymisestä elivät vahvoina. Pelättiin saksalaisten ostavan Suomen rannat ja varmana tietona levitettiin ulkomaisen työvoiman maihinnousua.

Kun Euroopasta oli tulossa Suomelle sisämarkkina-alue ja samalla Suomesta tulisi vapaa temmellyskenttä ulkomaisille yrityksille. Oltiin varmoja, että ylikansalliset kauppaketjut rantautautuvat meille nopeasti. Kuljetusyritykset pelkäsivät sopimusten menevän vieraille rahtareille ja rakentamisen tiedettiin hiljalleen siirtyvän italialaisten ja portugalilaisten timpurien käsiin.

Maatilojen konkurssiaaltoa ei tullutkaan

Agronomi Esa Härmälä oli ollut puolisen vuotta ennen Suomen EU-jäsenyyttä Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton MTK:n puheenjohtajana. Sitä ennen hänen työpaikkansa oli EU-neuvottelujen etulinjassa. Mies lensi viikoittain Helsingin ja Brysselin väliä, neuvotteli ja lobbasi, toi ja vei viestejä maa- ja metsätalousministeriön virkamiehenä.

– Kun nyt summataan elettyä jäsenyyden vuosikymmentä, nimeän häviäjäksi ensimmäiseksi Suomen valtion. Ennen unionia se neuvotteli ja päätti itsenäisen valtion tapaan suvereenisti myös maassa harjoitettavasta maatalouspolitiikasta. Nyt melkein jokaiseen ratkaisuun on aneltava lupa Brysselistä.

Härmälän mielestä EU-vuodet ovat sujuneet ennakoidusti, mutta yhdessä asiassa puheenjohtaja antaa periksi.

-Kymmenen vuotta sitten pelättiin laajaa suomalaisten maatilojen konkurssiaaltoa. Luultiin, että pakkohuutokaupat suorastaan räjähtävät käsiin. Puhuttiin maaseudun kauhuskenaariosta. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta se ei johdu hyvästä tuurista, vaan lujasta työstä, sitkeistä neuvotteluista, taidoistakin.

Tuontiruoka on edelleen uhka

EU-jäsenyyden kynnyksellä pelättiin ulkomaisten elintarvikkeiden tekevän näyttävän maihinnousun Suomeen ja kuristavan niin alkutuotannon kuin elintarviketeollisuudenkin hengettömäksi.

-Tämä uhka ei ole poistunut mihinkään, tarkkana pitää olla kaiken aikaa, jatkaa Härmälä.

-Tietyistä juustolaaduista jo 26 prosenttia on tuontitavaraa, kyllä tuontiruoka on edelleen uhka kotimaiselle tuotannolle, paineet ovat jatkuvia. 85-prosenttia Suomessa kulutetusta ruuasta on tällä hetkellä kotimaista. Osuus on hyvä, mutta ei millään lailla itsestään selvää tulevaisuudessa.

MTK:n roolin puheenjohtaja kokee edelleen vahvaksi ja tärkeäksi.

– Suomalainen maaseutu ja sen ihmiset tarvitsevat puolustajansa. Tehtävämme EU-Suomessa eivät ole vähentyneet. Tuntuu päin vastoin, että ne lisääntyvät koko ajan.