Uutiset

EU:n kriisi syvenee pitkittyessään

Euroopan unionin jäsenmaat päättivät pidentää perustuslaillisen sopimuksen vahvistamisaikataulua. Puheenjohtamaa Luxemburgilla ei ollut eväitä sen enempään.

Pyyhe on jo heitetty. Seuraavaksi EU-johtajienkin on alettava elää sen tosiasian kanssa, että voimassa oleviin sopimuksiin on tyytyminen, kun tarpeelliset uudistukset eivät kaikille jäsenmaille kelpaa.

EU:n perustuslaillinen sopimus on jäissä, eikä toistaiseksi ole olemassa ensimmäistäkään merkkiä, että mikään lisäaika, harkinta tai edes uudelleen muotoilu voisi sitä pelastaa.

Sopimuksen valmistelukin oli toki hankalaa, ja koko EU:n historia on täynnä mahdottomia kriisejä. Kaikki ne ovat olleet kuitenkin pikkuvaikeuksia nykyiseen kurimukseen verrattuna.

Perustuslakikriisi estää toistaiseksi EU:n laajentumisen. Se vaikeuttaa entisestään myös myös tuikitärkeää sopimista unionin rahoituksesta, josta väännettiin kättä Brysselissä viikonloppuna.

Mitä ehtii tapahtua vuodessa, ennen kuin asiaan on tarkoitus palata? Todennäköisesti kriisi vain syvenee pitkittyessään.

Ranskan presidentin Jacques Chiracin ajamat hätäkokouksetkin viestivät lähinnä vain sitä, että EU:n suurten jäsenmaiden johtajat haluavat pitää yllä mielikuvaa, että jotakin on vielä tehtävissä. Kukaan ei osaa sanoa mitä se ”jokin” voisi olla. Chiracin oma tappio oli niin kirvelevä, että hänen on tehtävä kaikkensa pelastaakseen edes vähän kasvojaan.

Uudet kansanäänestykset mahdollisesti karsitusta perustuslaista eivät olisi uskottavia.

Mitähän ajatellaan sopimuksen jo hyväksyneissä maissa, kun kaikki valuu hiekkaan?

Voisi ajatella, että EU:ssa kriisissä ovat vain sopimuksen hylänneet maat. Niin ei kuitenkaan ole. EU:n uskottavuus on vajonnut pohjamutiin kaikissa jäsenmaissa. Tauti levisi kulovalkean lailla ja on yltänyt osittain jopa unionin mallioppilaana yleensä pidettyyn Suomeen, joka on lykkäämässä perustuslain vahvistamista. Mitä järkeä on enää koko vahvistamisessa?

Ihmeitä odottamalla ei päästä puusta pitkään. Aika toimii vain perustuslaillista sopimusta vastaan.

Jo Ranskan kansanäänestyksen jälkeen oli selvää, että rakennelma romahti. Syitä pitää kuitenkin kaivaa syvemmältä.

EU on perusluonteensa ja myös voimassa olevien sopimusten vanki. Tärkeimmät päätökset edellyttävät kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää. Jos yksi pullikoi vastaan, kaikki kaatuu. Silti kovin monet asiantuntijatkaan eivät osanneet ennakoida vaikeuksia, joita uuden perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisjärjestys tuo mukanaan.

EU-johtajien lisäksi myös -asiantuntijat ovat vieraantuneet tavallisten EU-kansalaisten arkipäivästä.

Kenelle oli yllätys, että EU-maissa toimii demokratia, jossa kansa on vaaliuurnilla aina oikeassa? Ilmeisesti se unohtui ainakin siinä vaiheessa, kun kaikki pitivät uutta perustuslaillisesta sopimusta niin ylivertaisen hyvänä ja tarpeellisena, ettei mikään jäsenmaista voi kääntää sille selkäänsä.